Vaeltajanpata, eli mitä tänään syötäisiin?

IMGP1852_v1”Syötäväksi valmis ateria” – eli kolme valetta yhden hinnalla. Sotilashuumoria. Armeijan kenttämuonan vaatimuksilla on paljon yhtäläisyyksiä retkimuonan kanssa, etenkin vaativammissa oloissa.

Tässä artikkelissa otetaan lähtökohdaksi varsin vaativa skenaario: useamman viikon yksinvaellus puurajan yläpuolella ilman täydennystä. Oletetaan, että vettä on vapaasti saatavissa. Fokus on päivän pääateriassa. Ensin tarkastellaan yleisiä vaatimuksia, ja sitten miten kaupalliset vaihtoehdot ja kotiruoka pystyvät vastaamaan niihin.

Yleiset vaatimukset

Vaellusta suunnitellessa päivän pääaterialla on neljä päävaatimusta, tässä järjestyksessä:

  1. Sen on oltava syötävissä. Tässä on kaksi puolta. Ensinnäkin ruoka ei saa olla myrkyllistä tai pilalla. Toisaalta sen on oltava niin hyvää, että sen suostuu syömään. Kolmanneksi sitä on oltava niin vähän, että se on ylipäätään mahdollista syödä kerralla. Kahdessa viimemainitussa kohdassa auttaa vapaasti saatavilla oleva resurssi nälkä. Viimemainittu asettaa joitain vaatimuksia ruoan ravintotiheydelle.
  2. Sen on oltava ravitsevaa. Tärkeintä on energia, eli kalorimäärä. 3 000 kilokaloria päivässä saattaa olla jopa alakanttiin, ja pitkällä yksinvaelluksella energiansäästö on vaarallista. Energian on hyvä tulla voittopuolisesti hiilihydraateista, tosin ongelmallista, että rasvalla on parempi energiatiheys. Hiilareiden suhteen nyrkkisääntönä voi pitää pastan 1500 kJ / 100g. Tätä energiaharvempaa ei kannata ottaa.Toiseksi tärkeintä on proteiini. Finnmarkissa minulla oli sitä ruokavaliossa noin 200g / päivä, josta noin puolet pääaterialla. Proteiineja on hyvä olla useista lähteistä, koska niiden koostumus vaihtelee. Myös rasvoissa on syytä huomata koostumus. Transrasvat ovat pahasta, rypsiöljy parasta. Pähkinät ovat loistavaa ruokaa. Viimeisenä, muttei vähäisimänä ovat kivennäisaineet, hivenaineet ja vitamiinit. Nämä ovat pieni ongelma, sillä ne eivät välttämättä kestä säilöntää kovin hyvin. Ja lopuksi, sen on hyvä olla lämmintä. Tämä auttaa jo hypotermiaakin vastaan.
  3. Sen on oltava helppoa. Voi hyvin olla, että kompuroit purolle kylmissäsi, rättiväsyneenä ja niin nälkäisenä että näköä haittaa. Vaikka suklaapatukka auttaa ensi hätään, ruokaa on saatava, paljon, pian ja varmasti.
  4. Sen on oltava resurssitehokasta. Resursseja ovat muun muassa paino, tilavuus, polttoaine ja hinta. Kaikki pitää kantaa, joten kuivamuona on perusratkaisu. Ilma vie tilaa rinkasta. Polttoaineen pitää riittää koko retkelle. Ja tietysti, hinta on hinta.

Kaupan hyllyltä

Kaupallisissa retkimuonissa on tyypillisesti seuraavia hyviä ja huonoja puolia:

Hyvää:

  • Syömäkelpoista, jopa hyvänmakuista.
  • Säilyy pitkään ja luotettavasti.
  • Monipuolinen ravintoainespektri.
  • Pakastekuivaus säilyttää hyvin ravintoaineet.
  • Helppoa: lisää vain kuuma vesi, et tarvitse edes lautasta.
  • Polttoainetehokasta. Hyvä yhdistelmä Jetboilin kanssa.

Huonoa:

  • Rajattu valikoima.
  • Voi joutua täydentämään, jotta saadaan ravintoainemäärät täyteen.
  • Suhteellisen painavaa ja tilaavievää.
  • Kallista.

Vaeltajanpadan yleisohje

Oma ratkaisuni on ”vaeltajanpata”, jonka yleinen resepti on seuraava:

  1. Hervoton nälkä. Auttaa kummasti syömäkelpoisuuteen.
  2. Bulkkihiilareiksi riisiä tai makaroonia. Pikamakaroni on nopeampaa ja säästää kaasua, mutta tumma parboiled riisi ja tumma makaroni ovat ravintoarvoiltaan parempia. Keittoaikaa tärkeämpää on veden määrä, mikä tekee riisistä paremman vaihtoehdon. Vaihtoehtoisesti voi käyttää valmisaterioita, kuten lisää vain jauheliha – tyyppisiä patoja (mutta kaupan italianpata ei varsinaisesti ole vaeltajanpataa…) Olen muitakin hiilareita voi käyttää. Itse olen kuivanut perunaa, mutta se vei suhteellisen paljon tilaa.
  3. Bulkkiproteiiniksi jauhelihaa tai tummaa soijarouhetta – tai niiden sekoitusta. 400 g 10% jauhelihaa paistettuna ja kuivattuna painaa melko tarkkaan 126 g ja sisältää noin 80 g proteiinia, 150 g soijarouhetta on valmiiksi kuivaa ja sisältää 75 g proteiinia. Jauhelihassa on lisäksi (huonoa) rasvaa ja soijassa kuitua. Kuivattu jauheliha kannattaa vielä hienontaa sauvasekoittimella, jolloin se imee vettä nopeammin.
  4. Mausteita oman maun mukaan. Itse olen aiemmin käyttänyt kaupan valmiita kastikkeita (pakattuna uudelleen pienempään ja kevyempään pussiin), kuten Lämmin Kuppi -tomaattikeittoa, jotain bearnesekastiketta. Näiden ongelma on kuitenkin monimutkainen(!) valmistus, joten siirtynen jatkossa enemmän puhtaisiin lisää vain vesi – kotiruokien puolelle.
  5. Imeytä ruoka veteen kattilassa. Keitä kymmenisen minuuttia. Syö heti, kun se on tarpeeksi viileää. Tunge viimeisetkin riisinjyvät kurkusta alas vaikka väkisin. Tätä ruokaa ei syödä maun takia, vaan jotta pysyisi tolpillaan.

Jälkiruuaksi esimerkiksi vaniljakastiketta tai sitruunakiisseliä.

Huomaa, että vaiheet 2-4 tehdään ennen lähtöä.

Vaeltajanpadan hyviä ja huonoja puolia

Hyviä puolia:

  • Vapaasti oman maun mukaan, mikä auttaa syömäkelposuutta.
  • Ravintoainemäärät voi räätälöidä ennen reissua, halutessaan jopa päiväkohtaisesti.
  • Voi pakata tiiviisti.
  • Tien päällä valmistuksen voi optimoida helpoksi.
  • Edullista.

Huonoja puolia:

  • Ei kestä kastumista. Jos kaikki menee pieleen, voi jokeen dippaaminen tuottaa ongelmia.
  • Ei sovi kylmänä syömiseen.
  • Työläs esivalmistelu.
  • Monipuolisuuteen täytyy kiinnittää erityishuomiota suunnitellessa.
  • Ilmakuivaamalla ravintoarvot eivät pysy yhtä hyvin kuin pakastekuivatessa.
  • Voi vaatia paljon vettä ja aikaa, mikä lisää polttoaineen kulutusta.

Oma ratkaisuni

Keskityn vaeltajanpataan ja kehitän sen reseptejä. Melkein mitä hyvänsä voi kuivata. Toisaalta otan mielelläni mukaan mukaan pakkauksen tai pari kaupallista muonaa erikoistilanteiden varalle.

Osallistu keskusteluun