Hetki lyö

Idus martiae on tullut. Ja mennyt, muutama kuukausi sitten. Mutta tänään minun on aika nousta lentokoneeseen ja suunnata kohti ensimmäistä välietappia, Reykjavikia.

Olenko valmis?

Kyllä.

Tietysti on helppo kuvitella monta tapaa, miten voisi olla valmiimpi:

  • Enemmän kaikkinaisten taitojen opiskelua.
  • Enemmän taitojen harjoittelua, tyyliin sulkeiset.
  • Kovempi fyysinen kunto.
  • Enemmän marssiharjoituksia.
  • Viisitoista kiloa painoa pois (no, reissun jälkeen).
  • Parituhatta euroa enemmän varusteisiin.
  • Kokemusta aiemmasta Islannin reissusta.

Tuo lista vetää nöyräksi. Kuitenkin, joka sektorilla minun on todettava, että olen riittävän hyvin valmistautunut. Jos kaikki menee hyvin – eli ei tule enempää vastoinkäymisiä kuin voidaan kohtuullisesti odottaa – ei pitäisi tehdä tiukkaakaan. Reissun raskautta voisi helpottaa vain parantamalla omaa kuntoaan.

Entä jos kaikki ei mene putkeen? Sittenkin uskon olevani riittävän hyvin varustautunut. Täytyy tietysti muistaa, että luonnossa liikkuessa voi aina tulla vastaan olosuhteet, joista ei mitenkään voi selvitä. Lähden kuitenkin matkaan luottavaisin mielin.

Mitä on edessä?

Vietän tiistain Reykjavikissa. Päätarkoitus on käydä ostoksilla ja pakata rinkka uudestaan. Ostoslistalla on ruokaa ja karttoja.

Keskiviikkoaamuna lennä Akureyriin, ostan huoltoasemalta kaasua ja jatkan bussilla Godafossenille. Sieltä nousen nummelle ja suuntaan kohti etelää. Reykjavikiin palaan arviolta maanantai-iltana kolmen viikon kuluttua, ja seuraavana keskiviikkona Suomeen.

Siinä välissä… No, kerron kun palaan 🙂

YLITYS X – Veni, vidi, permeavi

Tulin, näin ylitin. Eeppinen kymmenosainen artikkelisarja vesistöjen yli kahlaamisesta on saavuttanut viimeisen osansa.

Terra firma

Jos kaikki on mennyt hyvin – tai vähän kompuroidenkin – terra firma on hyvin kirjaimellisesti viimein saavutettu, mutta kuvaennollisesti ei olla vielä kuivilla. Ennen kuin ylityspaikka voidaan jättää taakse on vielä lämmiteltävä ja valmistauduttava jatkamaan.

Lämmittele

Hypotermia uhkaa. Olet välittömässä hengenvaarassa. Jos kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vesi oli kylmää, ilma on viileä tai tuulee, vaara on vielä suurempi. Adrenaliini voi pitää lämpimänä ja supistuneet pintaverisuonet eristävät jonkin verran pintaa, mutta ruumiin syvälämpö voi huomaamatta olla alentunut, ja vaikutus iskee kun adrenaliinin vaikutus hiipuu. On pari asiaa, jotka pitääkin tehdä välittömästi, mutta tilanteesta riippuen niiden järjestys voi hiukan vaihdella:

  • Lämmitellä.
  • Estää lämmön karkaaminen.

Lämmittelyyn auttaa liike. 10 minuutin reipas kävely – vaikka varvikkaat jalassa – välittömästi ylityksen jälkeen voi pelastaa henkesi. Jos jäät paikalle, kyykkyhypyt ja etunojapunnerrukset rasittavat isoja lihasryhmiä ja tuottavat paljon lämpöä. Rinkka selässä lisää rasitusta. Vältä kuitenkin hikoilua.

Lämmön karkaaminen estetään kuivaamalla iho ja suojaamalla se kylmältä ilmalta, etenkin tuulelta. Kuivaa jalat ja laita kuivat sukat. Housut jalkaan ja takki päälle. Jos tilanne on paha, ryömi makuupussiin tai ainakin kääriydy avaruushuopaan (pepa -folioon).

Jos kaikki vaatteesi ovat märät, ota ne pois ja lämmittele liikkumalla alasti tai shortseissa. Samalla ihosi kuivuu. Muussa tapauksessa tuottamasi lämpö menee vaatteiden kuivaamiseen siinä vaiheessa, kun tarvitsisit sitä itsesi lämmittämiseen . Ala kuivata vaatteita ruumiinlämmöllä vasta, kun olet lämmittänyt oman ruumiisi normaalilämpöön.

Yleisesti ottaen riippuu tilanteesta, mitä vaatteille kannattaa ylityksen jälkeen tehdä. Jos on kylmää ja tuulista, vaatteesi kastuivat läpimäriksi eikä edessä ole ylityksiä aivan lähiaikoina, on luultavasti hyvä ajatus vaihtaa ne. Toisaalta kävellessä vaatteet kuivuvat nopeasti (tai huonossa säässä vaatteet ovat joka tapauksessa märät), joten niiden kastumisesta ei kannata kantaa turhaa murhetta. Suurempi vaara on kylmyys. Jos ylityksiä tulee tiheään, voit harkita vaatteidenvaihtorumban jättämistä väliin. Siihen kuluu äkkiä paljon aikaa ja, jos pysyy liikkeessä, märät vaatteet eivät haittaa pahasti.

Nämä toimenpiteet eivät muuten ole vapaaehtoisia. Jos ylitys oli helppo ja on mukanva lämmin päivä, jalkojen kuivaus ja lämmittely auringossa voi riittää (done that). Jos taas olet puhki tai sataa, on viileää tai tuulista, ne ovat sitä tärkeämpiä. Uupumus altistaa hypotermialle. Syö ja juo jotain, mieluusti lämmintä – tyyppiä välipala ja termos. Leiriytyminen on hyvä vaihtoehto, nuotiokin voi olla paikallaan.

Kenkien kuivaus

Jos päätit ylittää joen saappaat jalassa, ne luultavasti kastuivat läpimäriksi. Märät kengät ovat raskaat, kastelevat jalat ja tuottavat herkästi rakkoja. Hankaluus on siinä, että ne(kin) kuivuvat ruumiinlämmöllä. Kahlaamisen jälkeen kannattaa ensi tilassa järjestää itselleen kuivat jalat.

  • Kuivaa jalat ja kengät pyyhkeellä/säämiskällä tms. mahdollisimman hyvin
  • Laita jalkaan kuiva sukka ja ehjä muovipussi.*
  • Jalka kenkään ja menoksi. Ruumiinlämpö kuivattaa kengät, ja muovipussi estää jalkoja kastumasta.
  • Tätä voi soveltaa monin tavoin. Esimerkiksi villasukka pitää lämpimänä märkänäkin, synteettiset materiaalit taas kuivuvat nopeasti. Vedenpitävät Sealskinz(tm) sukat ovat ihanteelliset.

Tulen käyttäminen kuivaamiseen on vaarallista. Se vahingoittaa helposti kenkiä ja sukat se voi sulattaa, savustaa tai jopa sytyttää. Jos kuitenkin päädyt tähän vaihtoehtoon, pidä ne ainakin kaukana – missä voi sulaa, nahka palaa. Höyryäminen on merkki liiasta kuumuudesta.

Kadonnut rinkka

Jos heivasit rinkkasi ja päästit sen menemään – se on seuraava (ja vasta seuraava!) ongelmasi. Toivottavasti suunnittelit ylityksesi hyvin. Muussa tapauksessa, jos olet yksin keskellä erämaata, olet pulassa.

Jos aiot tulla samaa reittiä takaisin

  • Merkitse ylityspaikka.
  • Arvioi, miten paikka sopii ylitykseen toiseen suuntaan.
  • Katso kelloa, kauanko ylitykseen meni? Sen perusteella voi arvioida paluumatkalla tarvittavaa aikaa.
  • Etsi lähistöltä leiripaikka siltä varalta, että joudut odottamaan parempaa ylitysajankohtaa.
  • Suunnittele vaihtoehtoinen reitti siltä varalta, että palatessa ei pääse yli.

Jälkiviisautta

Kokemukseni mukaan ylivoimaisesti suurin osa ylityksistä on helppoja. Ojan yli hypätessä ei välttämättä edes juolahda mieleen, että se on ylitys. Kokemuksen karttuessa uskaltautuu yli yhä suuremmista joista. Miksi sitten toistelen ylitysten olevan hengenvaarallisia? Tähän on kolme syytä:

  1. Ne ovat hengenvaarallisia,
  2. Jotta ne eivät olisi hengenvaarallisia ja
  3. Jotta me muistaisimme niiden olevan hengenvaarallisia.

Ensimmäinen syy on itsestäänselvä.

Terve kunnioitus ylityksiä kohtaan toivottavasti rohkaisee meitä suunnittelemaan reittimme ja ylityksemme sekä valmistautumaan niihin asianmukaisesti. Esimerkiksi Pitsusköngäs on kerrostalon kokoinen vesiputous, ja ylitys sen niskan kohdalta olisi itsemurha. Kilometriä alempana on kuitenkin kahlaamo, josta voi päästä yli nilkkoihin ulottuvassa vedessä. Järkevä reittisuunnitelu vie kahlaamolle, ja saman joen ylitys on muuttuu tappavasta helpohkoksi.

Kolmas syy on muistutus kokeneille vaeltajille – ylimielisyys tappaa. Vaikka ylityksen vaarallisuus on suhteellista ja riippuu myös taidoista ja varusteista, noista taidoista ja varusteista on hyötyä vain, kun niitä käytetään asianmukaisesti ja huolellisesti. Vaaratonta ylitystä ei olekaan. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen, yksi liukastiminen voi katkaista jalan ja tämä nimenomainen oja ei piittaa pätkääkään kaikista niistä kerroista, jolloin me pääsimme turvallisesti yli.

Toisaalta en ole kirjoittanut näitä varoituksia sitä varten, että jäisit rannalle ruikuttamaan, vaan jotta pääsisit yli – jopa hieman turvallisemmin. Kun on tietoinen riskeistä, niitä on helpompi hallita. Olen pyrkinyt esittelemään hyviä käytäntöjä ja perustelemaan ne. Valmiita patenttiratkaisuja kahlauksiin ei ole, vaan joka tilanteessa on pakko tehdä oma suunnitelmansa.

Lopuksi muistutan vielä kolmesta kultaisesta säännöstä:

  1. ÄLÄ OTA TURHIA RISKEJÄ!
  2. TEE VAIN SE, MITÄ OIKEASTI USKALLAT!
  3. SÄILYTÄ TASAPAINOSI!

Jos et mitään muuta muista vesistöjen ylityksistä, niin muista nämä kolme. Ja jos kaikki ei mene kuin Strömsössä, muista vielä yksi sääntö:

PYSY RAUHALLISENA!

Nämä neuvot saattavat auttaa yli jo vähän leveämmästäkin joesta. Yli vaan!

YLITYS IX – Ei mennyt kuin Strömsössä

Eeppinen saagamme vesistöjen ylityksistä vaellukella on edennyt yhdeksänteen osaansa. Takana on  tiedustelu, suunnittelu, päätös ylittäävalmistautuminen ja ainakin yksi askel kohti jokea. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen.

Vaikka kaikki omat ylitykseni eivät aina olekaan menneet aivan putkeen, olen onnekseni välttänyt suurimmat haverit. Niinpä suurin osa allaolevasta perustuu toisen käden tietoihin ja kokemuksiin.

Ensimmäinen sääntö

Kaiva esiin Linnunradan käsikirja liftareille (mutta älä viivyttele). Sen kannessa lukee suurin, rauhoittavin kirjaimin tärkein neuvo tähän(kin) tilanteeseen:

Nou hätä, nou paniikki

(Oma käännös.) Niin pahaa tilannetta ei olekaan, etteikö sitä voisi panikoimalla pahentaa.

Tärkeysjärjestys

Jos tilanne on paha, yritä pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Virtaavassa vedessä keskellä erämaata, kun kaikki ei ole mennyt putkeen, on monta tapaa päästä hengestään vaikkei olisikaan yksin.

Tämä kuulostaa nyt itsestäänselvältä, mutta hätätilanteessa ihminen ei aina ajattele järkevästi: Jos jokin päätöksesi aiheuttaa hengenvaaran, tee se vain pelastaaksesi henkesi joltain akuutimmalta vaaralta. Esimerkki: jos rinkkasi vetää tai painaa sinua upoksiin, heivaa se. Jos hukut, et voisi vähempää välittää tallella olevista varusteistasi. Jos taas ne hylkäämällä pelastat itsesi hukkumasta, sinulla on elinaikaa kohdata uudet rinkan katoamisesta seuraavat ongelmat.

Arvioi tilanne itse, mutta tämä antaa vähän osviittaa siitä, miten nopeasti erilaiset asiat voivat tappaa, eli prioriteetti sille, mitä tulee vältellä eniten:

  1. Hukkuminen tai kolaus päähän – välitön hengenvaara.
  2. Loukkaantuminen – vähentää kykyä selvitä jatko-ongelmista.
  3. Hypotermia, joka ilmenee voimien loppumisena – tämä voi suoranaisesti tappaa, ja olosuhteet ovat otolliset sen kehittymiselle.
  4. Varusteiden menettäminen – ei aiheuta välitöntä vaaraa, mutta altistaa jatko-ongelmille, etenkin hypotermialle.

Karkeasti voidaan siis todeta, että on vain kolme vaaraa, jotka antavat syyn heivata varusteet: hukkuminen, loukkaantuminen ja voimien loppuminen. Jos varusteita ei tarvitse heivata, tilanne ei ole kovin paha.

Jos kaikesta huolimatta kuitenkin loukkaannut tai voimat loppuvat, pyri rannalle niin nopeasti kuin mahdollista, kamppeiden kanssa tai ilman. Ei väliä, kummalle.

Jalkarauta

Jos jalkasi osoittavat alavirtaan, virta voi työntää säärtäsi niin, että jalkateräsi kiilautuu kivien väliin. Seuraavassa vaiheessa virta saattaa painaa polveasi, kunnes kaadut taaksepäin ylävirran puolelle. Syvemmässä vedessä se voi työntää sinua eteenpäin jalan yli. Huomioi, että selässäsi on rinkka.

Pysy rauhallisena ja pyri säilyttämään tasapainosi. Aivan pohjan tuntumassa virtaus on vähäistä, joten jalan vetäminen taaksepäin on mahdollista. Tue itsesi sauvalla alavirran puolelta, pidä toinen jalka tasapainon vuoksi vastakkaisella puolella (ylävirrassa) ja koukista rauhallisesti jumiin jäänyttä jalkaa polvesta.

Tasapainon menetys

Jos kaadut tai virta kaappaa sinut mukaansa, tulee pyrkiä mahdollisimman nopeasti saamaan tilanne hallintaan. Tämä tarkoittaa joko pohjakosketusta ja pystyyn nousemista tai kelluntaa. Päätä myös heti, yritätkö vielä vastarannalle vai käännytkö takaisin. Myös keskellä jokea voi olla paikkoja, joissa voi levätä hetken.

Pohjanmaan kautta

Jos kaaduit käsillesi matalaan veteen kasvot ylävirtaan päin, eikä pääsi ole veden alla – loistavaa! Itse asiassa ylityksen suunnittelu tähtää usein siihen, että tämä olisi se asento, johon helpoimmin kompuroidaan. Jos virta vie sinua, pysäytä itsesi jaloilla (vähän joustoa polviin) ennen kuin nouset pystyyn ja jatkat matkaa. Säilytä tasapaino ja yritä pitää yläkroppasi kuivana.

Jos vettä on enemmän, voi repun päästää selästä. Reppuun luultavasti kohdistuu nostetta, joten ilman sitä jaloilla voi saada paremman otteen pohjasta. Alavirran puolella kelluvaa reppua voi myös käyttää vastapainona vetäessä itseä pystyyn.

Jos jostain syystä päädyt kulkemaan alavirtaan syvässä vedessä kasvot edellä, kulje jalat edellä ja nojaa taaksepäin virtaa vasten. Pyri rannalle kulkemalla viistosti alavirtaan. Jos jalkasi irtoavat pohjasta, nosta ne ylös ja siirry kohtaan kellunta. Rinkka auttaa.

Suunnittelematon uimareissu

Ylityksen aikana voit astua syvempään koloon ja menettää otteesi pohjasta tai virta voi yksinkertaisesti olla niin voimakas, että se vie mennessään. Tärkeintä on:

  • Pysyä rauhallisena.
  • Pysyä pinnalla.
  • Suojata päänsä.

Pyri selkäuintiasentoon

  • Käännä rintamasuuntasi alavirtaan ja nojaa taakse. On parempi törmätä mahdollisiin esteisiin jalat ja takapuoli edellä. Muista taas jousto, jäykät polvet ovat resepti loukkaantumiselle.
  • Nojaa taakse ja nosta jalat pintaan. Veden alla jalat voivat tarttua johonkin, mikä voimakkaassa virrassa aiheuttaisi välittömän hengenvaaran ja luultavasti pahan loukkaantumisen.
  • Potki ja kauho kohti rantaa alavirran suunnalla. Anna virran viedä. Älä tuhlaa voimia yritykseen uida vastavirtaan tai edes suoraan yli.
  • Välttele kiviä. Olet jo uimassa, joten ajautuminen kauemmas syvempään ja hitaampaan veteen on parempi vaihtoehto kuin törmääminen vauhdilla lohkareeseen.
  • Yritä nousta pystyyn vasta, kun virtaus on kyllin heikko ja saat varman jalansijan.
  • Jos olet pitänyt kiinni rinkasta, mutta et jaksa nostaa sitä vedessä, vedä se rantaan. Jos se on vielä selässäsi, päästä se irti ja anna ajelehtia alavirran puolelle, ennen kuin hinaat. Voit myös käyttää alavirtaan valuvaa rinkkaa tukena auttamaan sinua pystyyn.

Tätä kannattaa käydä mielessään läpi jo rannalla, sillä asentoon voi olla vaikea päästä, etenkin jos ylität kasvot ylävirtaa kohti – kuljettaessa jokseenkin suoraan poikki tämä on helpompaa. Mielikuvaharjoittelukin rannalla auttaa.

Mitäs rinkalle tehdään?

Tätä kannattaa miettiä jo ylitystä suunnitellessa. Yleisesti ottaen varusteiden hukkaaminen erämaassa on huono ajatus. Hukkuminen ja loukkaantuminen ovat tietysti vielä huonompia ajatuksia, mutta kannattaa tehdä kaikki mahdollinen varusteiden säilyttämiseksi, vieläpä suhteellisen kuivina. Rinkka kannattaakin heivata vasta viimeisenä keinona, jos se alkaa viedä sinua holtittomasti tai painaa/vetää veden alle. Tätä vaihtoehtoa kannattaa kuivaharjoitella rannalla. Mutta ensin kannattaa tietysti tehdä kaikki mahdollinen, ettei siihen tilanteeseen edes jouduta. (Reittisuunnittelu ja tiedustelu taas kerran…)

Strategia riippuu yhtäältä olosuhteista – kuten ylityspaikan syvyydestä, leveydestä pohjasta ja alavirrasta – ja toisaalta varustuksesta ja sen pakkaamisesta. Harkitse vaihtoehtojasi tarkkaan suunnitellessasi ylitystä.

Jos rinkka on pakattu suhteellisen vesitiiviiksi, se luultavasti kelluu jonkin verran. Voit hyödyntää tätä ainakin kahdella tavalla, tilanteesta riippuen. Mieti rannalla, miten rinkka käyttäytyisi veden varassa.

Heivaa rinkka

Jos pelkäät sen vetävän sinut veden alle, heivaa se ennakoivasti heti hätätilanteessa. Kaadu hallitusti selällesi, jalat alavirtaan. Pidä rinkan olkaremmistä kiinni toisella kädellä ja ui toisella. Se ei uppoa kuin kivi, ja kamppeesi pysyvät mukana. Varo ettei se ajaudu päällesi.

Jos sinun on pakko uida kaksin käsin, voit päästää rinkan menemään. Ylitystä suunnitellessa arvioi, mitä tapahtuu, jos päästät rinkan irti keskellä jokea. Jos rinkka ajautuu alempana rannalle, irti päästäminen voi olla parempi vaihtoehto. Toisaalta jos rinkka ajatuu paikkaan, josta sitä ei pääse hakemaan, olet pulassa.

Voimakkaassa tai muuten vaarallisessa virrassa rinkka voi olla syytä heivata myös tasapainon takia, ja tasapainoilu on kahlatessa ykkösasia. Rinkka rajoittaa liikettä, lisää virran voiman vaikutusta ja tekee kaikesta paljon raskaampaa. Toisaalta rinkan painaminen selkään, jopa lantiovyöllä, lisää vakautta ja auttaa tasapainoilemaan.

Kelluvaa rinkkaa voi suvannossa käyttää lauttana, josta saa uidessa tukea.

Pidä reppu selässä

Jos taas uskot rinkkasi kelluttavan myös sinua voit käyttää sitä kelluntavälineenä: vedä se mahdollisimman tiukasti kiinni selkääsi, vaikka työntämällä olkaremmejä eteenpäin ja nojaamalla taaksepäin. Rintaremmi on kuitenkin pidettävä auki, ettei se alkaisi kuristaa. Jos rinkan voimasta päädyt ajelehtimaan selkä edellä, tilanne ei ole katastrofi – vaikket näekään taaksesi, rinkka suojaa päätäsi jonkin verran.

Tässä strategiassa on vaaransa. Rinkka päästää joka tapauksessa hieman vettä sisäänsä, ja pitkissä (satoja metrejä) ylityksissä ne voivat vettyä kelluntakelvottomiksi. Voimakkaassa virrassa rinkka taas kasvattaa pinta-alaa ja liikevoimaa, joten virta vie sinua voimakkaammin ja pysähtyminen ja tasapainoon pääseminen on vaikeampaa kuin ilman rinkkaa – suunnilleen samasta syystä kuin kiviltä on vaikeaa tulla turvallisesti alas. Rinkka itse voi myös tarttua johonkin veden alla, jolloin voit jäädä jumiin tai keikahtaa rinkan alle. Joissain asennoissa voimakas virtaus voi tehdä jopa pikalukon avaamisesta vaikeaa.

Tämä mahdollisuus kannattaa joka tapauksessa huomioida jo rinkkaa pakatessa. Kelluva rinkka ei saisi koskaan nousta pään yläpuolelle, tai se alkaa painaa sitä veden alle.

Tässä strategiassa pikalukittu lantiovyö voi jopa auttaa, sillä se antaa rinkalle vakautta ja estää sitä nousemasta pään yläpuolelle. Siinä on riskinsäkin, jos rinkka alkaa upota tai tempoilla. Mitä pahempi virta, sitä suuremmat riskit. Lantiovyötä ei välttämättä ole helppo irrottaa voimakkaassa virrassa. Myöskään rinkan heivaaminen selästä ei välttämättä ole aivan yksioikoista, jos kellut sen varassa. Voit irrottaa ensin toisen olkaremmin, ja päästä se ohitsesti toiselta puolelta. Rintaremmi pitää avata jo rannalla: siihen voi kuristua tai se voi painaa rintaa niin raskaasti, ettet pysty hengittämään.

Yhteenveto

Jos jokin menee vikaan:

  1. Pysy rauhallisena.
  2. Yritä pysyä hengissä mahdollisimman pitkään.
  3. Toimi tilanteen mukaan.
  4. Pyri saamaan tilanne hallintaan ja päästä tasapainoon.

Mitään yleispätevää reseptiä ongelmatilanteisiin ei ole. Jos pääset rannalle elossa ja ehjänä saat olla tyytyväinen. Jos sinulla on vielä kamppeesikin tallella, voit jo onnitella itseäsi. Ja jos kaiken huipuksi satut olemaan sillä rannalla, jolle pyritkin, voit hyvällä omallatunnolla tuulettaa kaikin voimin. Se auttaa pysymään lämpimänäkin.

Olettakaamme, että on päästy kuivalle maalle – ja jopa vastarannalle. Ylitys ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan vielä pitää hoitaa muutama tärkeä juttu. Eikä niitä saa unohtaa, vaikka joutuisi palaamaan lähtörannallekaan.

YLITYS VII – Valmistautuminen

Sarjamme vesistöjen ylityksistä vaelluksella jatkuu. Olemme tiedustelleet maaston, tehneet suunnitelman ja hyväksyneet sen. Ennen veteen astumista pitää huolehtia itsensä lähtökuntoon. Pääsääntö on, että fysiikan lait ovat voimassa.

Vaatteet

Usein pitkälahkeiset housut kannattaa ottaa pois, sillä virta ottaa lahkeisiin kuin purjeisiin. Jo lahkeiden kääriminen auttaa. Toisaalta, jos vesi on kylmää, kannattaa ehkä pitää vaatteet päällä ja jopa vetää jalkaan vettä imevät housut ja/tai vedenpitävät sadehousut ja antaa niiden täyttyä. Paikallaan seisova kylmäkin vesi suojaa virtavan veden jäähdyttävältä vaikutukselta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ne täytyy kävellä kuiviksi toisella puolen. Jos taas aiot uida, ota kaikki vaatteet pois – vaatteet päällä uiminen on raskasta. Vaatteet pakataan rinkan päälle, josta ne saa jälkikäteen nopeasti esiin.

Yläruumis kannattaa suojata hyvin kylmää vastaan – kuoritakki antaa aikaa hypotermiaa vastaan. Käsineet sen sijaan kannattaa ottaa pois ylityksen ajaksi. Niiden tehtävä on suojata kylmyydeltä, ja ne hoitavat hommansa paremmin kuivana, siis vastarannalla.

Takin taskuun tai muuten mukaan selvitymisvarustus: vesipullo, kartta, kuivat sukat, puukko, tulitikut, avaruushuopa (pepa-kangas), pilli ja puhelin tai hätälähetin. Mitä ikinä tarvitset, jos päädyt rannalle ilman reppua.

Jalkineet

Kahlatessa jalkineita tarvitaan kahteen tarkoitukseen: suojaamaan jalkoja ja antamaan parempi pito. Älä mene virtaan paljain jaloin – yksi terävä särmä voi pilata koko retken. Jalkoja kannattaa suojella myös kylmältä. Vedenpitävät sukat, vaikka muovipusseista, auttavat pitämään jalat lämpiminä.

Vaelluksella jalassasi on todennäköisesti joko kumisaappaat tai vaelluskengät tai -saappaat. Kumpienkin kanssa on taas kaksi vaihtehtoa: vaihtaa kengät ylitystä varten, tai ylittää joki marssikengissä. Kenkien vaihtoon menee noin varttitunti, mikä kannattaa huomioida jos ylityksiä on paljon tai tiheään.

Kumisaappaissa on yleensä melko pitkät varret, ja niistä on helppo ottaa sukat ja pohjalliset pois ylitystä varten. Saappaan sisään jäävä vesi muodostaa eristävän kerroksen jalan ympärille, samaan tapaan kuin märkäpuvussa, ja kahlaamon jälkeen veden voi kaataa saappaasta pois. Kumppareissa on myös ihanteellinen jäykkä ja pitävä pohja.

Vaelluskenkien vaihto on houkuttelevampaa, mutta ei välttämättä kannata. Todellinen vaihtoehto on ottaa sukat ja pohjalliset pois ja antaa kenkien kastua. Tässä strategiassa on se hyvä puoli, että vedessä on paras mahdollinen kenkä, joka suojaa nilkkaa ja antaa hyvän pidon. Huonona puolena, kengistä ja olosuhteista riippuen, kuivumiseen voi mennä kauan, ja märät kengät lisäävät riskiä saada rakkoja. Kylmässä, kivikossa tai muuten vaikeissa paikoissa, tai jos ylityksiä on tiheään, tämä voi silti olla paras vaihtoehto.

Jos aiot ylittää vaelluskengät jalassa, asiaa kannattaa ajatella jo kaupassa. Perinteiset nahkasaappaat ovat tukevat, mutta myös raskaat ja kuivuvat hitaasti, joten vaihtoehtoja kannattaa harkita. Äkkiä märkä, äkkiä kuiva on ihan hyvä strategia.

Jos vaihdat kengät, pakkaa ne repun sisään – kädestä ne putoavat helposti ja kaulassa ovat hengenvaarallisia, sillä kaatuessa ne voivat vetää pään veden alle. Nimim. Poroeno söi sukkani.

Ihanteelliset vaihtokengät ovat jäykkäpohjaiset, niissä on pitävä pohjakuvio, ne saa sidottua hyvin jalkaan ja ne suojaavat jalkoja joka puolelta kylmää, iskuja ja naarmuja vastaan. Ja ihan vain osoittaakseni, että muukin voi toimia: Finnmarkissa käytin varvastossuja, jotka on sidottu nilkkoihin varakengännauhoilla, ettei virta veisi niitä mennessään. Huonoa: Ne ovat kylmät, taipuvat virtauksessa, lisäävät vedenvastusta ja niissä on huono pito. Hyvää: koko ja paino.

Saappaanvartta voi jatkaa säärystimellä. Ne kiristetään (ei puristeta, veren pitää kiertää!) sekä saappaan varren ympärille, että jalan ympärille polven alapuolella, jolloin ne pitävän enimmät vedet poissa jaloista. Maalla liikuttaessa ne suojaava sääriä niin risuilta kuin kosteudeltakin.

Rinkka

Rinkan paino vaikuttaa ylityksen luonteeseen. Pakkaus on syytä tarkastaa ennen ylitystä. Pakkaa rinkan sisään kaikki, mitä voit – jo se suojaa tavaroita jonkin verran. Jos sinun täytyy heivata pakkauksesi, yksi iso kolli on helpompi löytää kuin kasa pieniä nyssäköitä ja löydät kaiken kerralla. Perusajatuksena on varautua kaikkiin skenaarioihin: onnistunut ylitys, kastuminen ja rinkan heivaaminen.

Mieti, mitä haluat tehdä ensimmäiseksi toisella puolella. Luultavasti sinulla on kylmä, etenkin jos olet käynyt uimassa. Kuivat vaatteet, tulentekovälineet ja kuuma vesi kannattaa pakata päälle. Makuupussinkin on hyvä olla käsillä.

Kastumista ajatellen, yritä pitää kaikki kuivana. Kaikki rinkan sisällä kannattaa pakata mahdollisimman vesitiiviisti – uudelleensuljettava pakastepussi on kova sana ja sisäkkäiset muovipussit auttavat asiaa. Erityisen tärkeää on suojata erikseen elektroniikka, ruoka ja kaikki, minkä on tarkoitus pitää sinut lämpimänä, kuten makuupussi. Kamera kannattaa siirtää housuntaskusta ilmataskuun. Ja vaikket muuta tekisi, niin pelkästä koko hoidon päälle vedetystä sadesuojasta on hyötyä.

Jos rinkka joutuu veden varaan, sen on parempi pysyä pinnalla. Paino ei ole ongelma, uivathan raskaat laivatkin – kyse on siitä, paljonko onnistut pakkaamaan ilmaa sen sisään. Rinkkalautta tai ilmatäytteinen makuualusta voivat auttaa jopa uittamaan sen yli, mutta mikä tahansa tiivis ilmatasku auttaa. Jos ilmatasku täyttyy vedellä, rinkasta tulee raskaampi nostaa.

Rinkan kellumisominaisuuksia kannattaa miettiä. Tärkeintä on, ettei se nouse pääsi yläpuolelle ja paina sinua veden alle. Tämä suosisi siis alapainoista pakkausta. Toisaalta, jos pakkaat reppuun nostetta vyötärön korkeudelle, lähelle selkää, vesi kannattelee sitä. Jos päätät pitää vyöremmin kiinni, rinkan noste kannattelee myös kantajaansa, mutta kannattaa pitä varansa, ettei vahingossa menetä otetta pohjasta. Syvissä ylityksissä ei kannata pitää solumuovista makuualustaa repun alla, missä siihen kohdistuu huomattava noste ja se alkaa kipata toisella puolella painopistettä olevia asioita – kuten päätä – veden alle.

Jokea ylittäessä ensisijainen tavoite on säilyttää tasapaino, ja hyvin selässä kiinni oleva rinkka auttaa. Erityisesti raskaiden taakkojen alla jokainen värähdys vavisuttaa tasapainoa kuin moukari, ja aina liukastuessa niskassasi roikkuva hirviö yrittää painaa maahan, tai ylityksissä siis veden alle.

Toisaalta kaatuessa on välttämätöntä, että rinkan voi saada nopeasti pois selästä, ettei se vedä mukanaan. 60 litran rinkkaan mahtuu 60 kiloa vettä. Lantiovyö auttaa tasapainon säilyttämisessä, mutta jätä se kiinni vain, jos olet varma, että pysyt hätätilanteessa veden alla kyllin rauhallisena ja pystyt avaamaan vyön helposti ja nopeasti. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Harjoittelu auttaa. Ota huomioon, että hätätilanteessa olet vedessä kasvoillasi rinkan alla. Kuivaharjoittele rinkan irrottamisen liikesarjaa muutama kerta ennen kuin kastelet jalkasi. Olkaimia ja lantiovyötä kannattaa ehkä löysätä sen verran, että rinkan saa nopeasti selästä (ei liikaa, ettei tasapaino kärsi).

Jos aiot kahlata kasvot alavirtaan, kiinnitä lantiovyö. Jos kaadut, se hillitsee rinkan nousemista pääsi päälle. Jos rinkassa on nostetta, se voi jopa auttaa nousemaan pystyyn. HUOM! Ei makuualustaa rinkan alle. Ellet aio kiinnittää lantioyötä, älä kahlaa kasvot alavirtaan.

Rintaremmi pitää aina avata rannalla. Yhdessä vyössä on tarpeeksi avattavaa, ja lantiovyö auttaa enemmän, joten jos pitää vyön kiinni, niin mieluummin se. Edelleen, jos reppusi lähtee vyöstä huolimatta kellumaan, rintaremmi nousta kuristamaan kurkkua.

Rinkan irrottaminen tulee ajanokohtaiseksi, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä.

Sauvat

Ylimääräisistä jaloista on kummasti apua. Yleisesti käytetään kahta menetelmää: jos käytät normaalisti kävelysauvoja, ne sopivat myös ylityksessä tasapainoiluun, perinteisen parimetrisen vaellussauvan taas saa vaikka puunrungosta. Vaikkei pitkää sauvaa käyttäisikään muuten, hankalassa ylityksessä tukeva parimetrinen sauva voi olla kahta hepposta kävelykeppiä parempi, ja sellaisen voi usein napata mukaansa maastosta. Ja tietysti, jos haluaa käyttää yhden sauvan tekniikkaa, toisen voi kepin kiinnittää rinkkaansa. Toisaalta kahdella voi olla helpompi säilyttää tasapainonsa, koska tukialue pysyy kolmiona.

Kävelykeppejä käytettäessä remmit saavat kiertää sormet, mutta eivät ranteita. Näin ne pysyvät mukana, mutta kiinni jäädessä eivät vedä nurin. Kokemukseni mukaan kapeat kärjet tarttuvat herkästi kivien väliin.

Kun kaikki on valmista, eikä ylittäminen vieläkään arveluta, on aika kastella jalat.

YLITYS VI – Päätös

Jatkamme sarjaamme vesistöjen ylitys vaelluksella. Olemme suunnitelleet reitin ennen lähtöä, päässeet maastoon, tiedustelleet ylityspaikan ja suunnitelleet miten menemme joesta yli. Ennen kuin kastelemme jalkamme, on tehtävä elintärkeä päätös: lähdetäänkö ylipäätään ylittämään. Toisin sanoen on aika arvioida suunnitelma.

Kysy itseltäsi, onko todella tarpeen mennä yli? Jos on, onko tämä siihen hyvä paikka? Onko suunnitelma toteuttamiskelpoinen? Harkitse vaaroja. Uskotko, että SINÄ pystyt siihen NYT?

Sovella varovaisuusperiaatetta. Ylittämiseen menee aina pidempään, vesi on kylmempää, virtaus kovempi, joki syvempi ja kivet vähintään puolet liukkaampia kuin olet arvioinut. Ylityksestä ei ole suurtakaan iloa, jos et selviä hengissä.

Tyypillisiä virheitä:

  • Ylittäminen, kun vesi on korkealla.
  • Ajatteluvirheet. Joen toisella puolella odottava auto voi näyttää olevan lähellä… 50 edellistä ylitystä ovat menneet loistavasti…
  • Veden pelko – suunnitelmassa voi olla riskejä, jotka johtuvat yrityksestä pitää jalat kuivina. Voi kuitenkin olla turvallisempaa kastella jalat kuin yrittää pitää ne kuivina esimerkiksi kivillä hyppimällä. Loukkaantuminen tai hukkuminen vastaan märät jalat, kannattaa miettiä.
  • Sään aliarviointi. Sade pahentaa virtausta aina, lisäksi se, samoin kuin tuuli, lisää hypotermian riskiä. Jos ylityksiä on edessä useita tai olet tulossa samaa tietä takaisin, sade voi tehdä jatkosta mahdottoman, ja olisi parempi leirityä odottamaan.

Tässä vaiheessa typeryys – kuten liika itsevarmuus – voi tappaa. Kokeneet vaeltajat ovat vähintään yhtä suuressa vaarassa. Tämä nimenomainen ylitys ei nimittäin piittaa pätkääkään niistä kaikista, jotka olet jo selvittänyt, ja voi koitua kohtalokkaaksi aivan yhtä helposti kuin joku paljon vaativampikin. Yksikin väärä liike voi tappaa. Sinut.

Jos vähääkään epäilet, ettei suunnitelma toimi, hylkää se. Jos suunnitelma tuntuu mistä tahansa syystä huonolta, hylkää se. Jos et ole valmis uimaan, hylkää se. Optimismi on uskoa siihen, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa – mutta tuossakaan maailmassa joen ylitys ei välttämättä onnistu. Toiveajattelulle ei ole sijaa. Optimistinkin on paras varautua pahimpaan.

Entä jos hylkäät sunnitelman? Hätä on kaikkea muuta kuin tämän näköinen. Tee uusi suunnitelma, etsi uusi paikka, odota, ota käyttöön B-suunnitelma tai käänny takaisin. Sekin vaatii sisua, että osaa tunnustaa tappionsa.

Kyseessä on elämäsi tähän asti tärkein ratkaisu. Päätös jäädä rannalle voi pelastaa henkesi.

Tämä päätös on varmistin, jonka tarkoitus on estää sinua tekemästä typeryyksiä, ainakaan ajattelematta ensin. Yleisesti ottaen on turvallisempaa pysyä kuivilla. Jos kuitenkin olet varma, että haluat jatkaa, on aika valmistautua ylitykseen.

YLITYS V – Suunnitelma

Sarjamme vesistöjen ylityksestä vaelluksella jatkuu. Olemme jo maastossa ja tiedustelleet paikan, josta voisi yrittää yli. Jos kotiläksyt on tehty, tämän vaiheen pitäisi olla melko helppo.

Ennen kuin lähdet ylittämään jokea, tee suunnitelma.

Kuiva ylitys

Kuiva ylitys on paras. Jos vettä on vähemmän kuin saappaansuuhun, voi ylitystä pitää kuivana. Koeta löytää jonkinlainen silta, tai paikka, jossa pääsee kävelemään yli kiviä pitkin. Muista kuitenkin, että kivet ja puut ovat liukkaita. Älä ota riskejä, tai kuivasta ylityksestä tulee läpimärkä, ja voit lisäksi loukata itsesi. Märät jalat ovat parempi kuin märkä vaeltaja.

Milloin?

Ei ole samantekevää, milloin lähtee kahlaamaan. Syvyys ja virtaus vaihtelevat vuodenajasta, päivästä ja jopa tunnista toiseen. Sateessa tai sen jälkeen – paljonkin sen jälkeen, jos yläjuoksulla on satanut – virtaus voi olla jopa moninkertainen. Veden korkeus voi muuttua nopeastikin. Ukkosmyrskyt, missä niitä esiintyy, ovat todennäköisempiä iltapäivällä. Jäätikköjoet saavat voimansa sulamisesta, ja ovat matalimmillaan aamukahden ja seitsemän välillä, ylimmillään iltapäivällä tai sateen jälkeen. Ota huomioon etäisyys jäätikköön.

Ylitykseen valmisteluineen ja jälkitoimineen menee yllättävän paljon aikaa, eikä pimeys saa painaa päälle. Aamu on hyvä aika: valoa ja lämpöä riittää, eivätkä kilometrit vielä paina päälle. Lämpö on erityisen mukavaa, jos vastarannalle päätyy uimareissun jälkeen. Aamua odottaessa voi vaikka pystyttää leirin.

Reitti

Tutki veden pintaa kahlaamossa ja hahmottele tiedustelutietojen pohjalta reitti, jota aiot kulkea. Päävaihtoehtoja on neljä: ylävirtaan, suoraan, alavirtaan ja mutkitellen. Fysiikan lait ovat voimassa.

Ylävirtaan

Viistosti ylävirtaan kuljettaessa on se hyvä puoli, että näet, minne olet menossa. Jos kompastut, virta vie sinut tulosuuntaasi ja tasapainon säilyttäminen on helpompaa kuin muissa suunnissa. Koska pystyt pitämään asemasi, on seuraavan askelen hahmottaminen helpompaa niin katsomalla kuin tunnustelemallakin. Myös asento on luonteva, koska nojaat eteenpäin virtaan. Toisaalta virtaa vastaan kulkeminen on äärimmäisen raskasta, etenkin syvemmässä vedessä.

Suoraan

Suora reitti on yleensä lyhin, ja sallii liikkumisen suoraan kohti vastarantaa, kohtisuoraan virtaa vasten. Eteenpäin kävellessä on samoja etuja kuin ylävirtaan mennessä, eli näkee ja pystyy tunnustelemaan askeleensa paremmin. Kompastumisesta toipuminen on kuitenkin vaikeampaa, koska jalat ovat virran suhteen samalla linjalla – jos virta vie toisen, toisesta ei ole juuri apua. Toisaalta sivusuunnassa vaeltajan profiili on pienempi ja virtauksen vaikutus siis heikompi.

Alavirtaan

Alavirtaan suuntautuva reitti on hyvä, kun virtaus on voimakkaampi tai vesi syvempää, jolloin ylitys alkaa lähestyä uimista. Alavirtaan kuljettaessa virtaus voi jopa auttaa ylitystä. Menetelmä on kevyempi kuin virran vastustaminen, ja säästää voimia. Virtaus auttaa saamaan kengän alle paremman pidon kuin suoralla reitillä. Jos vesi on syvää ja rinkka kelluu, se voi nostaa irti pohjasta, jolloin päätyy joka tapauksessa alavirtaan.

Ongelmana on, että voimakkaassa virtauksessa kasvot on yleensä pidettävä ylävirran puolella myös alavirtaan kuljettaessa, ja eteneminen tapahtuu takaviistoon. Seuraavaa askelta on vaikea nähdä tai koetella. Syvemmässä vedessä kannattaakin ehkä kääntyä jonkin verran sivuttain, jolloin myös veden vastus pienenee.

Miksi eteneminen kasvot alavirtaan olisi huono ajatus?

  • Vesi osuu jalkoihin takaapäin. Se voi kiilata jalkaterän koloon tai potkaista alta jalan tai kaksi.
  • Sauvaan on nojattava koko painolla, eli tekniikka sopii paremmin yhden tukevan sauvan kanssa. Mikään ei murra virtaa takanasi.
  • Jos kaadut eteenpäin, virta voi alkaa työntää rinkkaa ylitsesi ja se alkaa painaa sinua veden alle.
  • näe, mitä ylävirran suunnalta on tulossa.

Oikein käytettynä tässäkin tyylissä on tosin etunsa: virran vastus on pienempi, näet eteesi ja, jos vesi työntää jalat altasi, putoat takapuolellesi jalat valmiiksi kohti alavirtaa, ja olet siis valmiiksi oikeassa asennossa suunnittelematonta uimareissua varten.

Mutkitellen

Jokea ei välttämättä kannata ylittää yhdellä vedolla. Leveän kahlaamon keskellä voi olla saaria tai särkkiä, joille voi poiketa lepäämään. Näiden reittipisteiden välillä voi olla syytä käyttää eri etenemissuuntia ja -tekniikoita.

Suunnitelma

Hahmottele reitti ja valitse tekniikat, joilla menet yli. Suunittele myös toiminta, jos homma menee mönkään – jos kaadut, juutut tai joudut kääntymään takaisin. Suunnitelmaa tehdessä mieti myös miten aiot pakata tavarasi, mitä pistät jalkaasi ja mitä aiot tehdä, kun olet päässyt kuivalle maalle.

Unohtuiko jotain? Kommentoi!

Seuraavana ylityksen tärkein valinta, eli päätös mennäkö yli vai eikö mennä?

YLITYS IV – Tiedustelu

Jatkamme sarjaamme aiheesta kahlaaminen vesistön yli. Olemme lopulta paikan päällä. Huolellisesta reittisuunnittelusta huolimatta olemme saapuneet joelle, jonka yli on kahlattava. On aika vetää syvään henkeä.

Sitten on aika vetää syvään henkeä toistamiseen. Jokainen hätiköity sekunti voi merkitä tuskallista minuuttia kylmässä vedessä. Jos joen yli ei voi harpata siitä paikasta, sopivan ylityspaikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Etsi paikka, josta näkee jokivartta hyvän matkaa kumpaankin suuntaan. Olosuhteista riippuen rakennuksen katto, mäki, kivi tai puu voi ajaa asian. Parasta paikkaa kannattaa etsiä sekä ylä- että alavirran puolelta ja kauempaa rannasta.

Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Jos polku johtaa suoraan jokeen, ja toiselta puoleta ylös, paikka on luultavasti hyvä. Tai sitten ei. Ehkä keskeltä virtaa on juuri irronnut iso kivi ja sinne on jäänyt kuoppa, ja tällä hetkellä sadan metrin päästä, mutkan takaa, pääsisikin kuivin jaloin yli. Ylityspaikan etsimiseen käytetty aika maksaa helposti itsensä takaisin helpompana ylityksenä. Jos olet valmis kulkemaan pidemmälle, vesimäärä vähenee ylävirran suunnalla.

Tiedustellessasi katso mihin astut. Rannat ovat täynnä liukkaita kiviä, levää ja muuta. Loukkaantuminen tai kastuminen ennen kuin olet edes päättänyt, haluatko yrittää ylitystä on paitsi typerää, myös vaarallista – ties mihin voit ajautua.

Arvioi nämä

  • Sää. Sateet voivat nostaa veden virtausta, jäätikköjoissa myös lämmin sää. Kuurosateiden jälkeen veden virtaus voi olla jopa ”puuskitaista”. Puuskittaisesta puheen ollen, tuuli voi horjuttaa tasapainoa. Kylmässä ja sateessa hypotermian vaara pahenee, ja dippaaminen voi tappaa.
  • Töyräiden jyrkkyys ja kasvillisuuden kulkukelpoisuus molemmin puolin, myös kauempana joesta. Et halua jäädä jumiin jokeen tai vastarannalle. Jyrkkä töyräs voi jatkua jyrkkänä veden alla. Jos joen molemmin puolin näkyy poropolkuja, se saattaa olla hyvä merkki.
  • Veden virtaus, kirkkaus ja lämpötila. Virtaus on käytännössä vesimassan voima, kun se työntää sinua alavirtaan. Polven ylittävä virtaus on aina vaarallinen. Veden kirkkaus vaikuttaa syvyyden arviointiin, sekä askelten tähystämiseen. Sameassa vedessä kuopat, kivet ja muun ryönän, kuten pohjaan tarttuneet oksat, havaitsee huonommin, mikä hidastaa menoa pahasti. Veden pinnan tulkinnasta tulee entistä tärkeämpää. Kylmä vesi lisää hypotermian vaaraa.
  • Joenpohja. Tasainen sora- tai hiekkapohja on loistava, mutta usein on kuljettava kivisempää tietä. Kivet ovat liukkaita, keikkuvat ja luisuvat. Jos jalka lipsahtaa niiden väliin, voit loukkaantua (esim. haava, nyrjähdys tai murtuma), kaatua tai jäädä jumiin. Viimemainittu voi tappaa, vaikkei hukkuisikaan. Akanvirrat tekevät pohjasta kohdallaan vaarallisen.
  • Ylävirta. Vesi voi tuoda mukanaan ryönää, joka siis osuisi sinuun. Vesiputouksen lähellä voi olla vaarallisia virtauksia ja pohjakuoppia. Joki voi tuoda mukanaan puita tai muuta isompaa ryönää. Jos ylävirrasta syöksyy harmaata vettä tai kuulostaa kuin ukkonen laskeutuisi joenuomaa, ota jalat allesi, nouse ylemmäs ja varo hyökyaaltoa.
  • Alavirta. Jos kaadut, pääset pystyyn tai ajadut tänne. Kolmas vaihtoehto on huonompi. Ylityspaikalle on bonusta, jos uimarit ajelehtivat sieltä esimerkiksi särkälle tai matalaan rantaveteen, jopa vastarannalle. Vaarallisia asioita alajuoksulla sen sijaan ovat vesiputoukset, kosket, lohkareet, kivet, vedessä olevat tai veden ylle kurottavat puut sekä oksat, joihin voi jäädä kiinni tai jotka voivat painaa veden alle. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen. Huomioi, että selässäsi on rinkka.
  • Uomat. Useampi parempi. Saaret, jotka jakavat veden virtauksen, ovat hyvä merkki. Sellaista voi käyttää välietappina ja se jakaa tehokkaasti virtausta muualle kuin siihen, missä satut olemaan. Veden virtaus on myös heikompi aivan saaren sekä ylä- että alapuolella, samoin joki on usein leveämpi ja matalampi. Myös särkät rikkovat veden virtausta, mutta ne eivät välttämättä näy rannalle. Tämä kuitenkin toimii vain suoralla osuudella – sisäkaarteeseen voi muodostua saaria, ulkokaarteessa ollessa syvä ja voimakas virtaus. Ks. fysiikan lait.
  • Leveys ja syvyys. Yleisesti ottaen leveämpi on parempi. Jos leveä joki on syvä, virtaus on usein pienempi, ja jos se on matala, vipuvaikutus on aina pienempi. Kahlatessa matalampi on parempi, tai menee uimareissuksi. Syvässä vedessä menettää lämpöä tehokkaammin, jalat voivat irrota pohjasta ja varusteet on vaikeampi pitää kuivana. Vastaavasti syvä, kapea ja nopeasti virtaava vesi on hengenvaarallista. Erityisesti, jos joki kapenee tai sukeltaa jyrkkien seinämien väliin, siitä voi olla mahdotonta päästä yli.
  • Vaarallinen syvyys riippuu ennen kaikkea virran nopeudesta. Kysymys on siitä, pysyykö pystyssä ja pystyykö etenemään. Jos virtaus on tuntuva, todella vaarallinen syvyys alkaa polven yläpuolelta. Jos virtaus on vähäinen, syvyys ei välttämättä ole ongelma. Virtaus voi kuitenkin vaihdella eri kohdissa, jokea, ks. fysiikan lait.
  • Muoto. Valitse suora joenpätkä. S-mutkan keskellä saattaa olla turvallisin paikka, koska alajuoksulla siinä on usein särkkä, jolle ajautua ja yläjuoksun mutka suojaa jonkin verran. Kuitenkin itse ylityspaikan  on tärkeää olla suora, tai sen jompi kumpi reuna on jyrkkä (ks. fysiikan lait).

Unohtuiko jotain? Kerro!

Jos olet löytänyt paikan, josta voisi ylittää yli, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen – ylityksen suunnitteluun.

YLITYS III – Ennen lähtöä

Jatkamme artikkelisarjaa vesistöjen ylityksistä vaelluksella. Ylittäessä turvallisempi on parempi ja kuivempi on parempi. Paras tapa saavuttaa nämä päämäärät on tehdä kotiläksyt.

  • Tutki karttoja ja ilmakuvia. Se ei korvaa varsinaista maastotiedustelua, mutta hyvin luettu kartta auttaa suunnittelemaan reitin, joka johtaa suoraan hyviin ylityspaikkoihin.
  • Fysiikan lait ovat voimassa.
  • Jos jossain on silta tai merkitty kahlaamo, suunnittele reitti sen mukaisesti.
  • Selvitä jokien valuma-alueet sekä kahlaamisen kannalta houkuttelevat ja uhkaavat maastonmuodot. Tutki korkeuskäyriä joen lähellä. Lähellä toisiaan olevat käyrät tarkoittavat jyrkkää rinnettä, kauempana olevat loivaa. Viimemainittu on yleensä parempi.
  • Huomioi sää ja vuodenaika.
  • Selvitä tekijät, jotka vaikuttavat veden virtaukseen alueella, ja mikä on tilanne lähtöhetkellä.
  • Pyri tutustumaan aikaisempien kulkijoiden kokemuksiin.

Suunnittele vaihtoehtoiset reitit. Suunniteltu ylitys voi osoittautua huonoksi ajatukseksi. Jos olet meno-paluu -retkellä, tarvitset vaihtoehdon molemmille rannoille, koska palatessa kahlaamo saattaa tulvia. Vaihtoehtoista polkua ei välttämättä ole, joten topografisella kartalla suunnistaminen on välttämätön ylitystaito.

Valmistaudu odottamaan, jopa päiviä. Vaihtoehtoisesti voit vaikka hukkua. Kotona ollaan varmasti tyytyväisempiä, jos palaat myöhässä, kuin jos hukutat itsesi hoppuillemalla korkealla olevaan jokeen. Huolehdi, että myös kotona/tien varressa tiedetään, että viipymisesi on merkki varovaisuudesta eikä kutsu naaraamaan.

Mitä muuta voi tehdä valmisteluvaiheessa? Jotain varusteita?

Sitten maastoon. Mitä tehdä, kun lähestyy jokea? On aika tiedustella!

YLITYS II – Fysiikan lait ovat voimassa

Jatkamme aiheesta vesistöjen ylitykset kahlaamalla. Johdanto on esitetty aiemmin.

Terve järki on ylivoimaisesti hyödyllisin työkalu pyrittäessä vaelluksella joen yli. Tälle oivalle moottorille on annettava myös polttoainetta, eli tässä tapauksessa tietoa siitä, miten liikkuva vesi käyttäytyy. Tätä kutsutaan hydrodynamiikaksi. Hydrodynamiikan perusteiden ymmärtäminen auttaa arvioimaan, miten vesi käyttäytyy ylityspaikassa ja suunnittelemaan ylityksesi. Se voi pelastaa henkesi.

Eräitä yleispäteviä lakeja

  1. Ellei joki haaraudu tai siihen tule lisää vettä, sen virtaus on vakio, eli vesimäärä joka kulkee tietyn halkileikkauksen läpi sekunnissa on vakio. Toisin sanoen, mitä suurempi halkileikkaus, sitä hitaammin vesi siinä liikkuu. Virtaus on pienintä leveissä suvannoissa, mutta ongelmaksi voi muodostua syvyys. Vaarallisimpia paikkoja ovat usein kapeat tyvenet kohdat, koska ne ovat joko syviä, niissä on suuri virtausnopeus tai molempia. Yleensä leveät ja matalat kohdat ovat turvallisimpia, koska suuri pinta-ala merkitsee pienempää virtausnopeutta, eikä vipuvaikutus ole niin paha.
  2. Kosketus pohjan kanssa hidastaa vettä. Tästä seuraa, että kahlatessa vesi liikkuu hitaimmin jalan alla, ja pohjakosketus on usein kohtalaisen pitävä. Toisaalta veden virtausnopeus kasvaa, mitä kauemmaksi pohjasta tullaan, eli se on voimakkaimmillaan lähellä pintaa. Aivan pinnassa vesi tosin voi tuulen vuoksi liikkua minne päin tahansa.
  3. Vesi virtaa nopeammin kurvan ulkoreunassa. Tämä seuraa ensimmäisestä kohdasta. Tarkkaan ottaen virtausta ei nimittäin lasketa suoraan alasta, vaan ohuesta tilavuudesta, jonka läpi vesi kulkee. Mutkassa tämä tilavuus on suurempi ulkoreunassa, joten veden on kuljettava siellä nopeammin. Nopeammin liikkuva vesi myös kovertaa syvemmän uran, ja kurvan ulkoreunassa on usein sekä syvää että jyrkkä ranta.
  4. Vipu suurentaa voimaa. Mitä ylemmäs vesi ulottuu, sitä suurempi on sen horjuttava voima. Jos virtausnopeus on pieni, tämä ei välttämättä ole ongelma. Toisaalta tämä periaate tarkoittaa, että kahlatessa painopiste kannattaa pitää alhaalla, jotta siihen kohdistuva vipuvoima olisi pienempi.
  5. Kappaleeseen kohdistuva noste on yhtä suuri kuin sen syrjäyttämän nestemäärän paino (Arkhimedeen laki). Alaston ihminen kelluu noin hartiasyvyydessä – vaeltajan kelluvuuteen vaikuttaa lisäksi ensinnäkin se, paljonko hänen vaatteensa imevät vettä ja toisekseen se, paljonko hänen rinkassaan on ilmaa. Kelluvuus on paikallista – rinkan alaosassa oleva ilma syrjäyttää nestettä ennen kuin yläosassa oleva, ja rinkka, jonka alaosassa on paljon ilmaa, nousee siis kellumaan herkemmin kuin sellainen, jonka alaosassa on vähemmän ilmaa. Runsaasti ilmaa on esimerkiksi makuupussissa ja umpisolumuovisessa makuualustassa.

Lisäksi yleisiä, joskaan ei täysin universaaleja, sääntöjä:

  1. Vesi kuljettaa tehokkaasti lämpöä pinnalta, johon se on kosketuksissa. Tämä tietysti riippuu veden lämpötilasta, mutta Suomen oloissa tämä merkitsee, että hypotermian vaara on todellinen. Ongelmaa voi helpottaa minimoimalla vedessä vietetyn ajan, minimoimalla veden kanssa kosketuksissa olevan pinta-alan ja ehkäisemällä veden virtausta ihon pinnalla. Märkäpuku perustuu viimemainittuun ideaan.
  2. Joen pohjan muoto rannan lähellä vastaa joen rannan muotoa. Jos joki on paikassa, jossa veden korkeus vaihtelee, todennäköisesti osut paikalle hetkellä, jolloin se ei ole korkeimmillaan. Rannan maasto siis on joen pohjaa. Jos taas joen virtaus on melko vakio, se on voinut uurtaa itselleen vakaamman uoman. Joka tapauksessa, jos rannalla näkyy jyrkkärinteinen pahta, pohjan voi odottaa olevan samankaltainen, jos taas ranta laskeutuu kymmenien metrien matkalta loivasti kohti jokea, pohja on luultavasti samankaltainen – ainakin siltä puolen. Keskemmällä ja toisella rannalla tilanne voi olla jo toinen.
  3. Suurelta alueelta vetensä keräävässä joessa on suurempi virtaus. Jos joki on ainoa purkausuoma 300 neliökilometrin laaksosta vuorten välissä, sen virtauksen voi odottaa olevan melkoinen. Jos joki laskee yksittäiseltä rinteeltä, se voi kesäkaudella olla kuiva. Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että joet luokitellaan leveyden mukaan. Yli 10 metriä leveästä joesta, jonka valuma-allas on pieni, voi päästä yli kuivin jaloin, kun taas kapeamman uoman yli voi olla mahdoton päästä, jos siinä on suuri virtaus.
  4. Jäätikköjokien osalta erikoisvaaroja ovat jäätikköjärven tulvapurkaus (Glacial Lake Outburst Flood, GLOF) ja sen sisarilmiö Jökulhlaup, jossa vesimassa on purkautuu jään alta. Myös aavikoilla esiintyy sateen jälkeen pikatulvia. Käytännössä näissä kyse on hyökyaallosta, joka ohjautuu luonnostaan jonkin joen uomaan. Suojautumisstrategiaksi oli jossain suositeltu menetelmää ”Pelastautukoon ken voi!”

Akanvirrat ja virtaus

Akanvirta on kohta, jossa vesi kulkee paikallisesti vastavirtaan. Akanvirtoja syntyy suurten kivien eteen tai taakse, etenkin lähellä rantaa. Sama ilmiö tapahtuu joen sisäkaarteessa (ks. laki 3 yllä). Niitä voi syntyä myös pinnan alla olevien kivien luona.

Esteen alapuolella olevassa akanvirrassa on usein (voimakaskin) pyörre ja sen kuluttama kuoppa, joka voi sortua kulkijan jalan alla. Akanvirran kuluttama sora on voinut levitä jokeen, joten hieman alempana voi olla kahlaamiseen soveltuva pohja. Jos kivi murtaa virtauksen, välittömästi sen yläpuolella on heikko virtaus, jossa mahdollisesti voi levähtää.

Veden virtausta voi kokeilla työntämällä siihen vaellussauvansa. Heittämällä kepin voi lisäksi arvioida, miten itselle kävisi veden varassa. Jos et syvässä vedessä pysy kävellen kepin perässä tai se ajautuu kivikkoon tai pyörteeseen, olet väärässä paikassa.

Menilö oikein? Onko vielä muita fysiikkaan liittyviä asioita, joita ylityksissä tulisi huomioida? Kommentoi!

Kun nämä asiat on ymmärretty, voidaan alkaa valmistautua vaellukselle.

YLITYS I – Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa

Ensimmäinen ”oikea” ylitykseni oli polulla, joka ylitti 5 metriä leveän joen kivikossa. Ihmettelin ainakin varttitunnin, ennen kuin hypin yli kiviä pitkin. Niillä taidoilla ei paljon jokia ylitelty. Sittemmin olen kävellyt läpi puolet isommista joista uhraamatta asialle kahta ajatusta. Mutta aina ainakin yhden.

Vesistöjen ylitys kuuluu kirkkaasti yksinvaeltajan vaarojen top kolmoseen. (Kaksi muuta ovat typeryys ja hypotermia.) Olen oppinut, että tärkeintä ei ole se, mitä liikkuu joen rantojen välissä, vaan se, mitä liikkuu omassa korvavälissä.

Mitä ylityksiin tulee, pelko on ystäväsi. Terveellisin tapa lähestyä asiaa on miettiä vaaroja. Ne tietysti vaihtelevat olosuhteiden mukaan, mutta tässä tavallisimmat:

  • Hukkuminen
  • Loukkaantuminen
  • Hypotermia
  • Varusteiden menettäminen
  • Ajautuminen alavirtaan

Neljä viimemainittua eivät välttämättä ole sen terveellisempiä kuin ensimmäinenkään.

Turvallisinta on pysyä mahdollisimman kuivana. Tehokain tapa siihen on huolellinen reittisuunnitelu, mihin tarvitaan karttaa. Toisaalta käytännön kokemusta ei korvaa mikään. Huolellinen valmistelu paikan päällä saattaa pelastaa ainoan henkesi. Eikä mikään tietenkään voita tervettä varovaisuutta.

Kaikkiin ylityksiin pätee kolme kultaista sääntöä:

  1. ÄLÄ OTA TURHIA RISKEJÄ!
  2. TEE VAIN SE, MITÄ OIKEASTI USKALLAT!
  3. SÄILYTÄ TASAPAINOSI!

Jos et mitään muuta muista vesistöjen ylityksistä, niin muista nämä kolme. Uimareissu voi tappaa, tavalla tai toisella.

Yli vaan!

Useimmat joet on kuitenkin mahdollista ylittää, jopa kahlaamalla. Muuten luonnossa liikkuminen olisi aika rajoitunutta. Jos suunnittelet reitin huolellisesti, joen yli voi monasti kävellä vaivautumatta edes kuivattelemaan sen jälkeen. Jos jalat kastuvatkin, ne kuivuvat pian askelmoottorin lämmössä.

Joskus kuitenkin vastaan tulee joki, josta ei pääsekään niin vain yli. Jotkut esittävät ehdottomia rajoja sille, millaisen virran yli on ”liian vaarallinen” kahlata. Vaara on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos taitosi, kuntosi tai varusteesi ovat riittämättömät, ylitys, joka olisi jollekulle toiselle helppo, voi olla sinulle hengenvaarallinen. Toisaalta joen ylittämättä jättäminen voi sekin olla vaarallista. Jos takaasi lähestyy metsäpalo, on hyvä, jos sinulla on muitakin vaihtoehtoja kuin ovat kärventyminen, hypotermia ja hukkuminen. Pakon edessä on kahlattu jopa rintaan asti nousevien kymmeniä metrejä leveiden jäätikköjokien läpi. Viime kädessä sinä itse päätät, onko yritys liian vaarallinen. Jos epäilet, se on. Kartuttamalla kokemusta hieman helpommissa ylityksissä ja ottamalla oppia muiden kokemuksista voit omalta kohdaltasi nostaa vaarallisen rajaa.

Ei ole mitään ”oikeaa” tapaa kahlata joen yli. Kaikki ylitykset ovat erilaisia, koska joet, ylityspaikat, ylittäjät, taidot, varusteet ja muut olosuhteet vaihtelevat rajusti. Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Mutta teit mitä tahansa, jos pääset toiselle puolelle elossa, ehjänä, kamppeinesi ja suhteellisen lämpimänä, voit katsoa ylityksen onnistuneen. Tyylipisteitä ei jaeta.

Kyseessä on siis tärkeä ja vakava asia, johon ei ole patenttiratkaisuja. Olen koonnut tähän artikkelisarjaan yleistä viisautta, niin omasta kuin muidenkin kokemuksista. Monet neuvot ovat keskenään ristiriitaisia – ne sopivat eri tilanteisiin. Terve järki ja kokemus auttavat soveltamaan niitä.

Tässä sarjassa käsitellään seuraavia aiheita:

YLITYS I – Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa (tämä johdanto)
YLITYS II – Fysiikan lait ovat voimassa
YLITYS III – Ennen lähtöä
YLITYS IV – Tiedustelu
YLITYS V – Suunnitelma
YLITYS VI – Päätös
YLITYS VII – Valmistautuminen
YLITYS VIII – Märkä tie
YLITYS IX – Ei mennyt kuin Strömsössä
YLITYS X – Veni, vidi, permeavi (tulin, näin, ylitin)

Keskityn ylityksiin yksin kahlaamalla. Ylitettäessä vesistöjä ryhmänä voidaan käyttää vielä eräitä muita menetelmiä.

Vielä varoituksen sana. Tärkein apuväline turvalliseen ylitykseen on hyvä kartta. Toiseksi tarvitset tervettä järkeä. Hyvänä kolmosena – mutta ennen kaikkia muita – on kokemus, joka karttuu matkan varrella. Näihin artikkeleihin on koottu vain ”hyvä tietää” -tyyppisiä asioita, jotka voivat hyvin olla virheellisiäkin. Maastossa on tosi kyseessä ja olet vastuussa itse itsestäsi.

Kysyttävää tässä vaiheessa?

Ellei, seuraava osa: Fysiikan lait.