Saunalenkin viimeinen harjoitus

Viikon päästä olisi tarkoitus olla Kahperusvaaroilla, tai oikeastaan jo niiden toisella puolen. Kesä on ollut kiireinen enkä ole ehtinyt kohottaa kuntoa systemaattisesti. Lähinnä olen koettanut pysytellä fyysisesti aktiivisena, ja toisaalta hillitä vähän syömistä – totutteluna karumpiin oloihin, ja siinä toivossa, että ylimääräistä painoa olisi kannettavana tunturiin vähän vähemmän. Siinä suhteessa meneekin aika hyvin: kesäkuun alussa vaaka näytti 101 kg, nyt enää runsaat 97. Siis ennen treeniä.

Epäsystemaattinen harjoittelu oli johtanut siihen, että viikonloppuna totesin olevani ylikunnossa ja painon putoavan liian nopeasti siihen nähden, miten paljon liikun, joten oli pakko relata pari päivää. (Suomeksi: riehuin liikaa enkä syönyt tarpeeksi, joten lihakset ensinnäkään eivät ehtineet palautua, ja toiseksi alkoivat hajota, joten aloin heiketä.) Tänään olin viimein siinä kunnossa, että saatoin tehdä kunnon treenin, jonka olin alkujaan suunnitellut maanantaille. Huomenna ja ehkä perjantaina pitää ottaa rennosti, mikä on sikäli mahdollista, etten aio enää treenata ennen lähtöä.

Lähtiessäni minulla ei ollut kummoista suunnitelmaa. ”Ehkä joku parikymmentä kilometriä reppu selässä, ei mitään ihmeempää. Kunhan totuttelin.” Joopa joo.

Ensimmäinen kysymys tietysti on, paljonko rinkkaan pannaan painoa. Mieluummin selvästi enemmän kuin oikeassa koetoksessa, mikä on vielä arvoitus. Jonnekin 20 päälle se varmaan menee. No, heitin sinne sitten kolme mosaiikkilaatikkoa, työkalukassin ja viiden kilon sementtisäkin. Viimemainittu oli kevein, painoi samaa luokkaa kuin työkalukassi. Nousi vielä selkään ihan mukavasti, mutta ei tehnyt mieli enää laskea paikkaan, josta se olisi pitänyt noukkia – toisin kuin Ruijan reissulla, jolloin minun piti ryömiä rinkan alle saadakseni sen selkääni, vaikka 40 kilon rinkasta oli jo syöty pari kiloa. Sen verran kuitenkin painoi, että tulin uteliaaksi ja päätin palattuani punnita.

Lähdin sitten jonnekinpäin. Pian huomasin, että suunnassa, johon olin menossa, oli kivaa ylämäkeä. Kartan mukaan nousua oli muistaakseni 25 metriä, joten jos siinä tekisi pari kierrosta polkua pitkin, saisi hyvää mäkitreeniä. Muutamana päivänä on kuitenkin odotettavissa satojen metrien nousuja. 8 kierrosta olisi 200 metriä, 10 jo 250.

Yhtä juttua en kuitenkaan ottanut huomioon. Polku, jota nousin, ei tullut suoraan lenkkipolulle, jota laskeuduin, vaan korkeammille kallioille. Muutaman kierroksen jälkeen laskinkin korkeuseron: 35 metriä. 10*35 m on 350 metriä… Mitäs pitäisi tehdä puolen kilometrin nousua ajatellen? 14? Juu…

14 ylämäkeä on kohtalaisen rankka harjoitus. Mukana minulla oli 1,7 litraa vettä ja kaksi Snickers -patukkaa. (Viimemainitut olin nyysinyt retken eväspussista, koska niissä oli suhteessa huonoin energia & proteiinipitoisuus, ja näin sain tekosyyn korvata ne toisella.) Harjoituksen luonne kävi selväksi: sitkeysharjoitus, a.k.a. masokisti tien päällä.

Sitkeysharjoitukset ovat oikeastaan suosikkejani, ja nähdäkseni tärkeimmästä päästä vaeltamisessa. Niillä ei pyritä kohottamaan kuntoa – ne olisivat lyhyempiä ja piiskaisivat ylämäet nopeammin ja niitä varten pitäisi olla mukana paljon enemmän vettä ja evästä – eivätkä ne ole varsinaisia kestävyysharjoituksia – riittäisi paljon pienempi taakka, ja tarvittaisiin enemmän evästä ja vettä. Totta kai ne rasittavat molempia näitäkin. Mutta todellinen paine on henkinen. Kun suoritus kerran on fyysisesti mahdollinen, ainoa kysymys on, pystyykö saamaan itsensä tekemään se. Tehtävästä tekee haastavan toisaalta se, että se on raskas, toisaalta se, että vettä ja ruokaa täytyy säännöstellä ja ajoittaa se oikein. Lisäksi tulevat normaalit kysymykset siitä, miten saa itsensä lähtemään vielä muutamalle kierrokselle, eli silkka mind-over-matter -koetus. (Retkellä tuo raja tulee usein vastaan. Seuraava koetus onkin mind-over-mind -raja.)

Speksejä Google Fit -appin mukaan:

Aika 6:11 (Lähtö noin 15:45, melko kevyesti syödyn päivän päätteeksi.

Matka: 21,5 km (nousua reilu 500 m)

Keskinopeus: 3,75 km/h (Vähän alle nyrkkisääntönä käyttämäni keskinopeuden 4 km/h. Toisaalta tässä on huomioitava rinkan paino, ja että suurin osa matkasta – etenkin lähes kaikki nousut – oli metsäpolulla. Jatkan 4km/h pitämistä normivauhtina tunturissa.)

Askelia: 29,575 (ei, en millään pystynyt ottamaan enää niitä puuttuvia 425 askelta. Siihen ei sitkeys riittänyt 😉 )

Lisäksi rinkan paino kotona (kun Snickersit oli syöty ja vesi juotu): 41,5 kg.

Kotona fiilis oli ”ihan ok”, tosin vähän väsynyt tietysti. Muutaman palautusjuomapläjäyksen jälkeen ja hetken levättyään jaksoi jo nousta tekemään arkiaskareita. Mainittakoon, että tänä kesänä on ollut useampikin päivä, jolloin olen ollut aikaisemmin illalla selvästi väsyneempi.

Johtopäätös

En välttämättä juoksisi vielä kymppiä tuntiin, mutta en olekaan lähdössä ensi viikolla juoksukisaan. Olen lähdössä saunalenkille Pohjois-Skandinaviaan.  Siellä voin odottaa joutuvani kantamaan raskasta rinkkaa kymmeniä kilometrejä päivässä, ja  heti ensimmäisinä päivinä kohtaan satojen metrien nousuja. Lisäksi sää voi olla mitä hyvänsä.

Tämän harjoituksen perusteella arvioisin, että olen valmis kohtaamaan matkan rasitukset. Hyvä treeni.

Syksymmälle otan sitten tavoitteeksi oikeasti juosta sen kympin tuntiin. Ja pudottaa painon alle 87 kilon. Aloitan laihdutuskuurin heti, kun palaan Lapista 😉 (Älä tee tänään sitä, minkä voit jättää huomiselle.)

Ennakkotiedotus – Operaatio saunalenkki

Syntymäpäivän kunniaksi annan ennakkovaroituksen seuraavasta vaellusprojektista. Se kulkee työnimellä ”Operaatio saunalenkki.”

Speksit ovat vielä auki, mutta tällä hetkellä vaikuttaa tältä:

  • Aika on elokuussa.
  • Suuntana Suurtunturit / Käsivarren erämaa
  • Teema on hengellinen
  • Hyväntekeväisyystempaus

Spekseihin vaikuttaa vielä moni asia, kuten johdatus, aikataulu, budjetti, kunto, sää jne. Stay tuned.