YLITYS IV – Tiedustelu

Jatkamme sarjaamme aiheesta kahlaaminen vesistön yli. Olemme lopulta paikan päällä. Huolellisesta reittisuunnittelusta huolimatta olemme saapuneet joelle, jonka yli on kahlattava. On aika vetää syvään henkeä.

Sitten on aika vetää syvään henkeä toistamiseen. Jokainen hätiköity sekunti voi merkitä tuskallista minuuttia kylmässä vedessä. Jos joen yli ei voi harpata siitä paikasta, sopivan ylityspaikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Etsi paikka, josta näkee jokivartta hyvän matkaa kumpaankin suuntaan. Olosuhteista riippuen rakennuksen katto, mäki, kivi tai puu voi ajaa asian. Parasta paikkaa kannattaa etsiä sekä ylä- että alavirran puolelta ja kauempaa rannasta.

Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Jos polku johtaa suoraan jokeen, ja toiselta puoleta ylös, paikka on luultavasti hyvä. Tai sitten ei. Ehkä keskeltä virtaa on juuri irronnut iso kivi ja sinne on jäänyt kuoppa, ja tällä hetkellä sadan metrin päästä, mutkan takaa, pääsisikin kuivin jaloin yli. Ylityspaikan etsimiseen käytetty aika maksaa helposti itsensä takaisin helpompana ylityksenä. Jos olet valmis kulkemaan pidemmälle, vesimäärä vähenee ylävirran suunnalla.

Tiedustellessasi katso mihin astut. Rannat ovat täynnä liukkaita kiviä, levää ja muuta. Loukkaantuminen tai kastuminen ennen kuin olet edes päättänyt, haluatko yrittää ylitystä on paitsi typerää, myös vaarallista – ties mihin voit ajautua.

Arvioi nämä

  • Sää. Sateet voivat nostaa veden virtausta, jäätikköjoissa myös lämmin sää. Kuurosateiden jälkeen veden virtaus voi olla jopa ”puuskitaista”. Puuskittaisesta puheen ollen, tuuli voi horjuttaa tasapainoa. Kylmässä ja sateessa hypotermian vaara pahenee, ja dippaaminen voi tappaa.
  • Töyräiden jyrkkyys ja kasvillisuuden kulkukelpoisuus molemmin puolin, myös kauempana joesta. Et halua jäädä jumiin jokeen tai vastarannalle. Jyrkkä töyräs voi jatkua jyrkkänä veden alla. Jos joen molemmin puolin näkyy poropolkuja, se saattaa olla hyvä merkki.
  • Veden virtaus, kirkkaus ja lämpötila. Virtaus on käytännössä vesimassan voima, kun se työntää sinua alavirtaan. Polven ylittävä virtaus on aina vaarallinen. Veden kirkkaus vaikuttaa syvyyden arviointiin, sekä askelten tähystämiseen. Sameassa vedessä kuopat, kivet ja muun ryönän, kuten pohjaan tarttuneet oksat, havaitsee huonommin, mikä hidastaa menoa pahasti. Veden pinnan tulkinnasta tulee entistä tärkeämpää. Kylmä vesi lisää hypotermian vaaraa.
  • Joenpohja. Tasainen sora- tai hiekkapohja on loistava, mutta usein on kuljettava kivisempää tietä. Kivet ovat liukkaita, keikkuvat ja luisuvat. Jos jalka lipsahtaa niiden väliin, voit loukkaantua (esim. haava, nyrjähdys tai murtuma), kaatua tai jäädä jumiin. Viimemainittu voi tappaa, vaikkei hukkuisikaan. Akanvirrat tekevät pohjasta kohdallaan vaarallisen.
  • Ylävirta. Vesi voi tuoda mukanaan ryönää, joka siis osuisi sinuun. Vesiputouksen lähellä voi olla vaarallisia virtauksia ja pohjakuoppia. Joki voi tuoda mukanaan puita tai muuta isompaa ryönää. Jos ylävirrasta syöksyy harmaata vettä tai kuulostaa kuin ukkonen laskeutuisi joenuomaa, ota jalat allesi, nouse ylemmäs ja varo hyökyaaltoa.
  • Alavirta. Jos kaadut, pääset pystyyn tai ajadut tänne. Kolmas vaihtoehto on huonompi. Ylityspaikalle on bonusta, jos uimarit ajelehtivat sieltä esimerkiksi särkälle tai matalaan rantaveteen, jopa vastarannalle. Vaarallisia asioita alajuoksulla sen sijaan ovat vesiputoukset, kosket, lohkareet, kivet, vedessä olevat tai veden ylle kurottavat puut sekä oksat, joihin voi jäädä kiinni tai jotka voivat painaa veden alle. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen. Huomioi, että selässäsi on rinkka.
  • Uomat. Useampi parempi. Saaret, jotka jakavat veden virtauksen, ovat hyvä merkki. Sellaista voi käyttää välietappina ja se jakaa tehokkaasti virtausta muualle kuin siihen, missä satut olemaan. Veden virtaus on myös heikompi aivan saaren sekä ylä- että alapuolella, samoin joki on usein leveämpi ja matalampi. Myös särkät rikkovat veden virtausta, mutta ne eivät välttämättä näy rannalle. Tämä kuitenkin toimii vain suoralla osuudella – sisäkaarteeseen voi muodostua saaria, ulkokaarteessa ollessa syvä ja voimakas virtaus. Ks. fysiikan lait.
  • Leveys ja syvyys. Yleisesti ottaen leveämpi on parempi. Jos leveä joki on syvä, virtaus on usein pienempi, ja jos se on matala, vipuvaikutus on aina pienempi. Kahlatessa matalampi on parempi, tai menee uimareissuksi. Syvässä vedessä menettää lämpöä tehokkaammin, jalat voivat irrota pohjasta ja varusteet on vaikeampi pitää kuivana. Vastaavasti syvä, kapea ja nopeasti virtaava vesi on hengenvaarallista. Erityisesti, jos joki kapenee tai sukeltaa jyrkkien seinämien väliin, siitä voi olla mahdotonta päästä yli.
  • Vaarallinen syvyys riippuu ennen kaikkea virran nopeudesta. Kysymys on siitä, pysyykö pystyssä ja pystyykö etenemään. Jos virtaus on tuntuva, todella vaarallinen syvyys alkaa polven yläpuolelta. Jos virtaus on vähäinen, syvyys ei välttämättä ole ongelma. Virtaus voi kuitenkin vaihdella eri kohdissa, jokea, ks. fysiikan lait.
  • Muoto. Valitse suora joenpätkä. S-mutkan keskellä saattaa olla turvallisin paikka, koska alajuoksulla siinä on usein särkkä, jolle ajautua ja yläjuoksun mutka suojaa jonkin verran. Kuitenkin itse ylityspaikan  on tärkeää olla suora, tai sen jompi kumpi reuna on jyrkkä (ks. fysiikan lait).

Unohtuiko jotain? Kerro!

Jos olet löytänyt paikan, josta voisi ylittää yli, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen – ylityksen suunnitteluun.