YLITYS VIII – Märkä tie

Eeppinen saagamme vesistöjen ylittämisestä kahlaamalla jatkuu. Ylityspaikka on tiedusteltu, ylitys on suunniteltu, suunnitelma on hyväksytty ja ylitykseen on valmistauduttu. Eikä vieläkään jänistä. Mutta mitä on edessä?

Tasapainoilua.

Kuvittele käveleväsi kivikossa sokkona, rinkka selässä, kun vettä tulee vaakasuoraan. Suunnilleen siltä se tuntuu. Yli on kuitenkin mentävä. Jokainen joki on erilainen, mutta tässä kokoelma käytännön vinkkejä.

Yleistä

  • Tärkeintä on säilyttää tasapaino.
  • Päämäärä on pysyä mahdollisimman lämpimänä. Varsinainen tavoite, eli toiselle rannalle pääseminen on hyvä bonus.
  • Liukkaus alkaa ennen vettä, ja voit loukata itsesi ennen kuin edes kastut.
  • Ensimmäiset askeleet vedessä ovat pelottavimpia, mutta alku on pahin. Kylmään veteen tottuu pian.
  • Vaikka jaloista alkaisi mennä tunto, pysy rauhallisena ja jatka matkaa. Asiaa ei voi auttaa vedessä eikä varsinkaan hosumalla.
  • Etene mahdollisimman nopeasti, mutta älä ota riskejä.
  • Jos alat epäröidä kesken ylityksen, palaa takaisin.
  • Kuuntelemalla voit ennakoida muutoksia virtauksessa ja tuulessa.
  • Pidä tavoite kirkkaana mielessä, ja katso vastarantaa aina kun voit. Se auttaa säilyttämään tasapainon.
  • Tsemppaa itseäsi kuvittelemalla olevasi jo perillä.
  • Viimeiset metrit ovat petollisia. Kivet ovat liukkaita, rannalle nousu voi olla yllättävän hankalaa ja kuiville pääsyn läheisyys voi sumentaa arvostelykykyä.
  • On parempi päästä joesta myöhään kuin ei milloinkaan.

Ylitystapoja

  • Joen voi ylittää monella tyylillä, mutta niille kaikille on yhteistä pyrkimys tasapainon ja tilanteen hallinnan säilyttämiseen.
  • Kävelemällä suoraan eteenpäin – sopii reitin suuntautuessa ylävirtaan tai likimain suoraan sen poikki.
  • Kävellessä suoraan virran poikki, pidä sauvaa ylävirran puolella ylimääräisenä jalkana ja murtamassa virtausta. Nojaa siihen koko painollasi.
  • Hivuttautumalla sivuttain – omiaan, kun virta on voimakas tai reitti muuten suuntautuu alavirtaan.
  • Hivuttautuessa kasvot pidetään ylävirtaa kohti, mutta asento on hieman viisto, ja alavirran puolella oleva jalka on aina edellä.
  • Hivuttautuessa kolmantena jalkana toimivaa, ylävirran puolella olevaa, sauvaa siirretään ensimmäisenä, sitten alavirran puoleista jalkaa sivuttain, ja lopuksi toista jalkaa sivuttain lähemmäs edellistä – ei aivan viereen. Pystyt tukemaan sauvan siirtämistä nojaamalla siihen oman ruumiisi painolla, ja sen ollessa paikallaan se murtaa virran jalkasi edestä. Tarkoitus on estää virtaa työntämästä sinua taaksepäin.
  • Jos syvässä ja leveässä joessa on tasaisehko sorapohja, hivuttautumistekniikaa voi soveltaa loikkimalla virrassa ja antautumalla sen kuljettavaksi. Jos osut kuoppaan, ui kunnes jalkasi tapaavat taas pohjan. Tee vain, kun sinulla on hyvä tuntuma virtaukseen, rinkkasi kelluu jonkin verran ja olet varma, että tiedät mitä teet. Älä yritä tätä kivisessä joessa.
  • Käveltäessä alavirtaan joen poikki, siirretään ensin sauvaa, sitten vuorotellen vastarannalla olevaa jalkaa ja lopuksi toinen jalka sen viereen – ei ohi.
  • Vähänkään vaativammissa ylityksissä kannattaa suunnitella reitti siten, että virta saa työntää alavirtaan. Se säästää voimia.

Reitti

  • Suunnittele askeleesi etukäteen, niin kauas kuin mahdollista.
  • Myötäile virtaa, älä taistele sitä vastaan. Joki on sinua vahvempi, et voi voittaa. Jos virta pakottaa sinut alavirtaan, hyväksy se ja keskity pitämään tasapainosi.
  • Yritä pysyä suunnitellulla reitillä, mutta poikkea tarpeen mukaan. Poikkeaminen tapahtuu luultavammin alavirtaan.
  • Saattaa olla mahdollista levätä keskellä jokea. Voit ehkä nousta saareen, asettua lohkareen yläpuolelle, tai jopa nojautua taaksepäin virtaavaan veteen.
  • Vältä kapeitakin syviä kohtia. Niissä on voimakkaampi virtaus. Muista fysiikan lait.
  • Katso mihin mihin astut. Ellet näe, tunnustele esteitä, kuoppia ja pohjan muotoja.
  • Jos mahdollista, tunnustele jokainen jalan- tai sauvansija ennen kuin lasket painosi sen varaan.
  • Jos pohja on pehmeä ja antaa myöten, siinä voi olla kuoppa.

Kivet

  • Tarkkaile kuohuja ja paikallaan pysyviä aaltoja, niistä voi päätellä vedenalaisten kivien paikan.
  • Ohita esteet, kuten isot kivet, ylävirran puolelta. Pyörteitä on vähemmän, virtaus on usein heikompi ja pohja matalampi. Toisaalta siinä voi myös olla kuoppa, jonka siirtynyt este on jättänyt. Ks. myös akanvirta.
  • Kiveltä kivelle hyppiminen voi olla vaarallisempaa kuin rehellinen kahlaaminen.
  • Kivet ovat liukkaita, limaisia ja kiikkeriä. Vaikka se olisi vakaa astuessasi sille, painopisteesi siiryessä kivi saattaa keikahtaa allasi.
  • Kiville on helppo nousta, mutta painovoiman takia niiltä on vaikea tulla tasapainossa alas.

Sauvat

  • Sauvat toimivat ylimääräisinä jalkoina, jotka auttavat tasapainon säilyttämisessä.
  • Sauvoja siirretään ensin, jalkoja perässä.
  • Yhdellä sauvalla on pienempi vedenvastus kuin kahdella.
  • Jos käytät teleskooppikävelykeppejä, pidempi on parempi.
  • Jos käytät puuta, kolmimetrinen on kömpelö.
  • Siirrä yläruumiisi ja reppusi painopistettä sauvojesi varaan. Ne pysyvät paremmin kiinni pohjassa.
  • Käytä kävelykeppejä vain tasapainoiluun ja painon jakamiseen. Älä nojaa niihin koko painollasi.
  • Yhden sauvan tekniikka: kunnon tukeva ote kahdella kädellä ja vaikka nojaten.
  • Yhden sauvan tekniikka: Pidä sauva ylävirran puolella. Sauva rikkoo virtausta. Mitä jykevämpi sauva, sitä paremmin.

Jalkojen siirtely

  • Taivuta polviasi kevyesti. Se lisää joustavuutta ja vakautta sekä vähentää loukkaantumisvaaraa.
  • Pidä painopiste alhaalla, se auttaa säilyttämään tasapainon.
  • Älä kyykisty, koeta pitää itsesi mahdollisimman kuivana.
  • Virtaus on heikompaa lähellä pohjaa. (Ks. Fysiikan lait)
  • Työnnä jalkojasi ja sauvasi veden läpi lähellä pohjaa, älä nosta niitä vedestä. On helpompi mukautua tasaiseen virtaukseen, kuin horjahtaa joka kerta, kun rikkoo pinnan.
  • Nojaa kevyesti virran suuntaan tasapainottaaksesi sen työntävää vaikutusta.
  • Nojaamalla virtaan voit hyödyntää sen voimaa saadaksesi paremman pidon pohjasta.
  • Jos käännät jalkoja jonkin verran ylävirtaan, veden kohtaama pinta-ala on pienempi ja saat paremman pidon pohjasta. Jos vesi on syvää, kannattaa kuitenkin edetä kylki viistosti virtaa kohti.
  • Siirrä vain yhtä jalkaa tai sauvaa kerrallaan. Mitä enemmän kosketuskohtia pohjaan, sitä vakaampi.
  • Ota pieniä askelia, ettei painovoimakeskipisteesi siirry tukialueen reunalle.
  • Jalat ristissä on resepti kaatumiselle.

Onko jollakulla vielä joku neuvo?

Näillä neuvoilla pääset toivottavasti vastarannalle sen suuremmitta kommelluksitta. Ylitys ei kuitenkaan ole vielä ohi. Vielä on jäljellä jälkipeli. Tai, jos kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vähän enemmänkin.

YLITYS VII – Valmistautuminen

Sarjamme vesistöjen ylityksistä vaelluksella jatkuu. Olemme tiedustelleet maaston, tehneet suunnitelman ja hyväksyneet sen. Ennen veteen astumista pitää huolehtia itsensä lähtökuntoon. Pääsääntö on, että fysiikan lait ovat voimassa.

Vaatteet

Usein pitkälahkeiset housut kannattaa ottaa pois, sillä virta ottaa lahkeisiin kuin purjeisiin. Jo lahkeiden kääriminen auttaa. Toisaalta, jos vesi on kylmää, kannattaa ehkä pitää vaatteet päällä ja jopa vetää jalkaan vettä imevät housut ja/tai vedenpitävät sadehousut ja antaa niiden täyttyä. Paikallaan seisova kylmäkin vesi suojaa virtavan veden jäähdyttävältä vaikutukselta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ne täytyy kävellä kuiviksi toisella puolen. Jos taas aiot uida, ota kaikki vaatteet pois – vaatteet päällä uiminen on raskasta. Vaatteet pakataan rinkan päälle, josta ne saa jälkikäteen nopeasti esiin.

Yläruumis kannattaa suojata hyvin kylmää vastaan – kuoritakki antaa aikaa hypotermiaa vastaan. Käsineet sen sijaan kannattaa ottaa pois ylityksen ajaksi. Niiden tehtävä on suojata kylmyydeltä, ja ne hoitavat hommansa paremmin kuivana, siis vastarannalla.

Takin taskuun tai muuten mukaan selvitymisvarustus: vesipullo, kartta, kuivat sukat, puukko, tulitikut, avaruushuopa (pepa-kangas), pilli ja puhelin tai hätälähetin. Mitä ikinä tarvitset, jos päädyt rannalle ilman reppua.

Jalkineet

Kahlatessa jalkineita tarvitaan kahteen tarkoitukseen: suojaamaan jalkoja ja antamaan parempi pito. Älä mene virtaan paljain jaloin – yksi terävä särmä voi pilata koko retken. Jalkoja kannattaa suojella myös kylmältä. Vedenpitävät sukat, vaikka muovipusseista, auttavat pitämään jalat lämpiminä.

Vaelluksella jalassasi on todennäköisesti joko kumisaappaat tai vaelluskengät tai -saappaat. Kumpienkin kanssa on taas kaksi vaihtehtoa: vaihtaa kengät ylitystä varten, tai ylittää joki marssikengissä. Kenkien vaihtoon menee noin varttitunti, mikä kannattaa huomioida jos ylityksiä on paljon tai tiheään.

Kumisaappaissa on yleensä melko pitkät varret, ja niistä on helppo ottaa sukat ja pohjalliset pois ylitystä varten. Saappaan sisään jäävä vesi muodostaa eristävän kerroksen jalan ympärille, samaan tapaan kuin märkäpuvussa, ja kahlaamon jälkeen veden voi kaataa saappaasta pois. Kumppareissa on myös ihanteellinen jäykkä ja pitävä pohja.

Vaelluskenkien vaihto on houkuttelevampaa, mutta ei välttämättä kannata. Todellinen vaihtoehto on ottaa sukat ja pohjalliset pois ja antaa kenkien kastua. Tässä strategiassa on se hyvä puoli, että vedessä on paras mahdollinen kenkä, joka suojaa nilkkaa ja antaa hyvän pidon. Huonona puolena, kengistä ja olosuhteista riippuen, kuivumiseen voi mennä kauan, ja märät kengät lisäävät riskiä saada rakkoja. Kylmässä, kivikossa tai muuten vaikeissa paikoissa, tai jos ylityksiä on tiheään, tämä voi silti olla paras vaihtoehto.

Jos aiot ylittää vaelluskengät jalassa, asiaa kannattaa ajatella jo kaupassa. Perinteiset nahkasaappaat ovat tukevat, mutta myös raskaat ja kuivuvat hitaasti, joten vaihtoehtoja kannattaa harkita. Äkkiä märkä, äkkiä kuiva on ihan hyvä strategia.

Jos vaihdat kengät, pakkaa ne repun sisään – kädestä ne putoavat helposti ja kaulassa ovat hengenvaarallisia, sillä kaatuessa ne voivat vetää pään veden alle. Nimim. Poroeno söi sukkani.

Ihanteelliset vaihtokengät ovat jäykkäpohjaiset, niissä on pitävä pohjakuvio, ne saa sidottua hyvin jalkaan ja ne suojaavat jalkoja joka puolelta kylmää, iskuja ja naarmuja vastaan. Ja ihan vain osoittaakseni, että muukin voi toimia: Finnmarkissa käytin varvastossuja, jotka on sidottu nilkkoihin varakengännauhoilla, ettei virta veisi niitä mennessään. Huonoa: Ne ovat kylmät, taipuvat virtauksessa, lisäävät vedenvastusta ja niissä on huono pito. Hyvää: koko ja paino.

Saappaanvartta voi jatkaa säärystimellä. Ne kiristetään (ei puristeta, veren pitää kiertää!) sekä saappaan varren ympärille, että jalan ympärille polven alapuolella, jolloin ne pitävän enimmät vedet poissa jaloista. Maalla liikuttaessa ne suojaava sääriä niin risuilta kuin kosteudeltakin.

Rinkka

Rinkan paino vaikuttaa ylityksen luonteeseen. Pakkaus on syytä tarkastaa ennen ylitystä. Pakkaa rinkan sisään kaikki, mitä voit – jo se suojaa tavaroita jonkin verran. Jos sinun täytyy heivata pakkauksesi, yksi iso kolli on helpompi löytää kuin kasa pieniä nyssäköitä ja löydät kaiken kerralla. Perusajatuksena on varautua kaikkiin skenaarioihin: onnistunut ylitys, kastuminen ja rinkan heivaaminen.

Mieti, mitä haluat tehdä ensimmäiseksi toisella puolella. Luultavasti sinulla on kylmä, etenkin jos olet käynyt uimassa. Kuivat vaatteet, tulentekovälineet ja kuuma vesi kannattaa pakata päälle. Makuupussinkin on hyvä olla käsillä.

Kastumista ajatellen, yritä pitää kaikki kuivana. Kaikki rinkan sisällä kannattaa pakata mahdollisimman vesitiiviisti – uudelleensuljettava pakastepussi on kova sana ja sisäkkäiset muovipussit auttavat asiaa. Erityisen tärkeää on suojata erikseen elektroniikka, ruoka ja kaikki, minkä on tarkoitus pitää sinut lämpimänä, kuten makuupussi. Kamera kannattaa siirtää housuntaskusta ilmataskuun. Ja vaikket muuta tekisi, niin pelkästä koko hoidon päälle vedetystä sadesuojasta on hyötyä.

Jos rinkka joutuu veden varaan, sen on parempi pysyä pinnalla. Paino ei ole ongelma, uivathan raskaat laivatkin – kyse on siitä, paljonko onnistut pakkaamaan ilmaa sen sisään. Rinkkalautta tai ilmatäytteinen makuualusta voivat auttaa jopa uittamaan sen yli, mutta mikä tahansa tiivis ilmatasku auttaa. Jos ilmatasku täyttyy vedellä, rinkasta tulee raskaampi nostaa.

Rinkan kellumisominaisuuksia kannattaa miettiä. Tärkeintä on, ettei se nouse pääsi yläpuolelle ja paina sinua veden alle. Tämä suosisi siis alapainoista pakkausta. Toisaalta, jos pakkaat reppuun nostetta vyötärön korkeudelle, lähelle selkää, vesi kannattelee sitä. Jos päätät pitää vyöremmin kiinni, rinkan noste kannattelee myös kantajaansa, mutta kannattaa pitä varansa, ettei vahingossa menetä otetta pohjasta. Syvissä ylityksissä ei kannata pitää solumuovista makuualustaa repun alla, missä siihen kohdistuu huomattava noste ja se alkaa kipata toisella puolella painopistettä olevia asioita – kuten päätä – veden alle.

Jokea ylittäessä ensisijainen tavoite on säilyttää tasapaino, ja hyvin selässä kiinni oleva rinkka auttaa. Erityisesti raskaiden taakkojen alla jokainen värähdys vavisuttaa tasapainoa kuin moukari, ja aina liukastuessa niskassasi roikkuva hirviö yrittää painaa maahan, tai ylityksissä siis veden alle.

Toisaalta kaatuessa on välttämätöntä, että rinkan voi saada nopeasti pois selästä, ettei se vedä mukanaan. 60 litran rinkkaan mahtuu 60 kiloa vettä. Lantiovyö auttaa tasapainon säilyttämisessä, mutta jätä se kiinni vain, jos olet varma, että pysyt hätätilanteessa veden alla kyllin rauhallisena ja pystyt avaamaan vyön helposti ja nopeasti. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Harjoittelu auttaa. Ota huomioon, että hätätilanteessa olet vedessä kasvoillasi rinkan alla. Kuivaharjoittele rinkan irrottamisen liikesarjaa muutama kerta ennen kuin kastelet jalkasi. Olkaimia ja lantiovyötä kannattaa ehkä löysätä sen verran, että rinkan saa nopeasti selästä (ei liikaa, ettei tasapaino kärsi).

Jos aiot kahlata kasvot alavirtaan, kiinnitä lantiovyö. Jos kaadut, se hillitsee rinkan nousemista pääsi päälle. Jos rinkassa on nostetta, se voi jopa auttaa nousemaan pystyyn. HUOM! Ei makuualustaa rinkan alle. Ellet aio kiinnittää lantioyötä, älä kahlaa kasvot alavirtaan.

Rintaremmi pitää aina avata rannalla. Yhdessä vyössä on tarpeeksi avattavaa, ja lantiovyö auttaa enemmän, joten jos pitää vyön kiinni, niin mieluummin se. Edelleen, jos reppusi lähtee vyöstä huolimatta kellumaan, rintaremmi nousta kuristamaan kurkkua.

Rinkan irrottaminen tulee ajanokohtaiseksi, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä.

Sauvat

Ylimääräisistä jaloista on kummasti apua. Yleisesti käytetään kahta menetelmää: jos käytät normaalisti kävelysauvoja, ne sopivat myös ylityksessä tasapainoiluun, perinteisen parimetrisen vaellussauvan taas saa vaikka puunrungosta. Vaikkei pitkää sauvaa käyttäisikään muuten, hankalassa ylityksessä tukeva parimetrinen sauva voi olla kahta hepposta kävelykeppiä parempi, ja sellaisen voi usein napata mukaansa maastosta. Ja tietysti, jos haluaa käyttää yhden sauvan tekniikkaa, toisen voi kepin kiinnittää rinkkaansa. Toisaalta kahdella voi olla helpompi säilyttää tasapainonsa, koska tukialue pysyy kolmiona.

Kävelykeppejä käytettäessä remmit saavat kiertää sormet, mutta eivät ranteita. Näin ne pysyvät mukana, mutta kiinni jäädessä eivät vedä nurin. Kokemukseni mukaan kapeat kärjet tarttuvat herkästi kivien väliin.

Kun kaikki on valmista, eikä ylittäminen vieläkään arveluta, on aika kastella jalat.

Keihäs on kova kävellä ja maantie raskas kantaa…

Ärsyttävää, kun on korvamato, joka ei ole laulu. Otsikko muuten juontaa albumista Asterix ja Gootit, jota on luettu iltasaduksi. Siitä päästäänkin päivän aiheeseen.

Fyysinen harjoittelu on siis alkanut herättelytreenillä. Toisin sanoen tarkoitus oli talsia noin 25 kilometriä noin 30 kilon rinkalla, mikä lähentelee sitä rasitusluokkaa, mitä Islannissa on odotettavissa. Tarkoitus oli siis vinkata kropalle, että virittää itseään kävelykuntoon.

Tavoitteeni oli pehmeä, suunnittelu sisälsi vain karttatiedusteluna noin 25 kilometrin suunnittelun ja parin mosaiikkipaketin heittämisen rinkkaan. Mosaiikki painaa noin 7 kg/m², joten arvelin 4 neliössä olevan suunnilleen sen 30 kiloa, kun rinkkaan tuli muutakin sälää ja painaa se itsekin jotain.

Toteutus ei aivan vastannut tavoitteita, mutta siitä voin syyttää ainoastaan leväperäistä suunnittelua. Ensimmäiset 20 kilsaa menivät jokseenkin heittämällä. Viimeiset 5 kilometriä olivat… no, hitaita. Matkaa kertyi yhteensä lähes 30 kilometriä. Ja kun kotona heitin rinkan puntariin, se näyttikin 37 kiloa.

Vertailun vuoksi: kun pari vuotta sitten lähdin Finnmarkkiin, fyysisen harjoitteluni päämäärä oli marssia 20 kilometriä 40 kilon rinkalla 4 tunnissa. Nyt se meni 5 tunnissa – mukaanlukien tauko merimieskirkolla ja kaupassa kiertely.

Motivaatiomäntynä oli mm. käydä Honkkarissa hakemassa turvaviiri ipanan pyörään, mutta mukaan sattui muutakin.

Yhteenveto: Kuntooni nähden turhan rankka harjoitus, löpö loppui loppua kohti (kiitokset muuten Juholle, joka lähti saattamaan ja tsemppasi kotiovelle saakka). Toisaalta, jos olisin tehnyt suunnittelemani harjoituksen, kropalle tarkoitettu viesti alkaa tsempata ei välttämättä olisi mennyt perille. Arvioni omasta kunnosta osui siis kohdelleen paremmin kuin harjoituksen suunnittelu. Kuntoa pitää kuitenkin tsempata, sillä viime kesänä tuo olisi ollut helppo treeni. Silloin en tosin vetänyt sitä kylmiltäni.

Asiaan liittyen, minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi olen lähdössä Islantiin…

YLITYS VI – Päätös

Jatkamme sarjaamme vesistöjen ylitys vaelluksella. Olemme suunnitelleet reitin ennen lähtöä, päässeet maastoon, tiedustelleet ylityspaikan ja suunnitelleet miten menemme joesta yli. Ennen kuin kastelemme jalkamme, on tehtävä elintärkeä päätös: lähdetäänkö ylipäätään ylittämään. Toisin sanoen on aika arvioida suunnitelma.

Kysy itseltäsi, onko todella tarpeen mennä yli? Jos on, onko tämä siihen hyvä paikka? Onko suunnitelma toteuttamiskelpoinen? Harkitse vaaroja. Uskotko, että SINÄ pystyt siihen NYT?

Sovella varovaisuusperiaatetta. Ylittämiseen menee aina pidempään, vesi on kylmempää, virtaus kovempi, joki syvempi ja kivet vähintään puolet liukkaampia kuin olet arvioinut. Ylityksestä ei ole suurtakaan iloa, jos et selviä hengissä.

Tyypillisiä virheitä:

  • Ylittäminen, kun vesi on korkealla.
  • Ajatteluvirheet. Joen toisella puolella odottava auto voi näyttää olevan lähellä… 50 edellistä ylitystä ovat menneet loistavasti…
  • Veden pelko – suunnitelmassa voi olla riskejä, jotka johtuvat yrityksestä pitää jalat kuivina. Voi kuitenkin olla turvallisempaa kastella jalat kuin yrittää pitää ne kuivina esimerkiksi kivillä hyppimällä. Loukkaantuminen tai hukkuminen vastaan märät jalat, kannattaa miettiä.
  • Sään aliarviointi. Sade pahentaa virtausta aina, lisäksi se, samoin kuin tuuli, lisää hypotermian riskiä. Jos ylityksiä on edessä useita tai olet tulossa samaa tietä takaisin, sade voi tehdä jatkosta mahdottoman, ja olisi parempi leirityä odottamaan.

Tässä vaiheessa typeryys – kuten liika itsevarmuus – voi tappaa. Kokeneet vaeltajat ovat vähintään yhtä suuressa vaarassa. Tämä nimenomainen ylitys ei nimittäin piittaa pätkääkään niistä kaikista, jotka olet jo selvittänyt, ja voi koitua kohtalokkaaksi aivan yhtä helposti kuin joku paljon vaativampikin. Yksikin väärä liike voi tappaa. Sinut.

Jos vähääkään epäilet, ettei suunnitelma toimi, hylkää se. Jos suunnitelma tuntuu mistä tahansa syystä huonolta, hylkää se. Jos et ole valmis uimaan, hylkää se. Optimismi on uskoa siihen, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa – mutta tuossakaan maailmassa joen ylitys ei välttämättä onnistu. Toiveajattelulle ei ole sijaa. Optimistinkin on paras varautua pahimpaan.

Entä jos hylkäät sunnitelman? Hätä on kaikkea muuta kuin tämän näköinen. Tee uusi suunnitelma, etsi uusi paikka, odota, ota käyttöön B-suunnitelma tai käänny takaisin. Sekin vaatii sisua, että osaa tunnustaa tappionsa.

Kyseessä on elämäsi tähän asti tärkein ratkaisu. Päätös jäädä rannalle voi pelastaa henkesi.

Tämä päätös on varmistin, jonka tarkoitus on estää sinua tekemästä typeryyksiä, ainakaan ajattelematta ensin. Yleisesti ottaen on turvallisempaa pysyä kuivilla. Jos kuitenkin olet varma, että haluat jatkaa, on aika valmistautua ylitykseen.

YLITYS V – Suunnitelma

Sarjamme vesistöjen ylityksestä vaelluksella jatkuu. Olemme jo maastossa ja tiedustelleet paikan, josta voisi yrittää yli. Jos kotiläksyt on tehty, tämän vaiheen pitäisi olla melko helppo.

Ennen kuin lähdet ylittämään jokea, tee suunnitelma.

Kuiva ylitys

Kuiva ylitys on paras. Jos vettä on vähemmän kuin saappaansuuhun, voi ylitystä pitää kuivana. Koeta löytää jonkinlainen silta, tai paikka, jossa pääsee kävelemään yli kiviä pitkin. Muista kuitenkin, että kivet ja puut ovat liukkaita. Älä ota riskejä, tai kuivasta ylityksestä tulee läpimärkä, ja voit lisäksi loukata itsesi. Märät jalat ovat parempi kuin märkä vaeltaja.

Milloin?

Ei ole samantekevää, milloin lähtee kahlaamaan. Syvyys ja virtaus vaihtelevat vuodenajasta, päivästä ja jopa tunnista toiseen. Sateessa tai sen jälkeen – paljonkin sen jälkeen, jos yläjuoksulla on satanut – virtaus voi olla jopa moninkertainen. Veden korkeus voi muuttua nopeastikin. Ukkosmyrskyt, missä niitä esiintyy, ovat todennäköisempiä iltapäivällä. Jäätikköjoet saavat voimansa sulamisesta, ja ovat matalimmillaan aamukahden ja seitsemän välillä, ylimmillään iltapäivällä tai sateen jälkeen. Ota huomioon etäisyys jäätikköön.

Ylitykseen valmisteluineen ja jälkitoimineen menee yllättävän paljon aikaa, eikä pimeys saa painaa päälle. Aamu on hyvä aika: valoa ja lämpöä riittää, eivätkä kilometrit vielä paina päälle. Lämpö on erityisen mukavaa, jos vastarannalle päätyy uimareissun jälkeen. Aamua odottaessa voi vaikka pystyttää leirin.

Reitti

Tutki veden pintaa kahlaamossa ja hahmottele tiedustelutietojen pohjalta reitti, jota aiot kulkea. Päävaihtoehtoja on neljä: ylävirtaan, suoraan, alavirtaan ja mutkitellen. Fysiikan lait ovat voimassa.

Ylävirtaan

Viistosti ylävirtaan kuljettaessa on se hyvä puoli, että näet, minne olet menossa. Jos kompastut, virta vie sinut tulosuuntaasi ja tasapainon säilyttäminen on helpompaa kuin muissa suunnissa. Koska pystyt pitämään asemasi, on seuraavan askelen hahmottaminen helpompaa niin katsomalla kuin tunnustelemallakin. Myös asento on luonteva, koska nojaat eteenpäin virtaan. Toisaalta virtaa vastaan kulkeminen on äärimmäisen raskasta, etenkin syvemmässä vedessä.

Suoraan

Suora reitti on yleensä lyhin, ja sallii liikkumisen suoraan kohti vastarantaa, kohtisuoraan virtaa vasten. Eteenpäin kävellessä on samoja etuja kuin ylävirtaan mennessä, eli näkee ja pystyy tunnustelemaan askeleensa paremmin. Kompastumisesta toipuminen on kuitenkin vaikeampaa, koska jalat ovat virran suhteen samalla linjalla – jos virta vie toisen, toisesta ei ole juuri apua. Toisaalta sivusuunnassa vaeltajan profiili on pienempi ja virtauksen vaikutus siis heikompi.

Alavirtaan

Alavirtaan suuntautuva reitti on hyvä, kun virtaus on voimakkaampi tai vesi syvempää, jolloin ylitys alkaa lähestyä uimista. Alavirtaan kuljettaessa virtaus voi jopa auttaa ylitystä. Menetelmä on kevyempi kuin virran vastustaminen, ja säästää voimia. Virtaus auttaa saamaan kengän alle paremman pidon kuin suoralla reitillä. Jos vesi on syvää ja rinkka kelluu, se voi nostaa irti pohjasta, jolloin päätyy joka tapauksessa alavirtaan.

Ongelmana on, että voimakkaassa virtauksessa kasvot on yleensä pidettävä ylävirran puolella myös alavirtaan kuljettaessa, ja eteneminen tapahtuu takaviistoon. Seuraavaa askelta on vaikea nähdä tai koetella. Syvemmässä vedessä kannattaakin ehkä kääntyä jonkin verran sivuttain, jolloin myös veden vastus pienenee.

Miksi eteneminen kasvot alavirtaan olisi huono ajatus?

  • Vesi osuu jalkoihin takaapäin. Se voi kiilata jalkaterän koloon tai potkaista alta jalan tai kaksi.
  • Sauvaan on nojattava koko painolla, eli tekniikka sopii paremmin yhden tukevan sauvan kanssa. Mikään ei murra virtaa takanasi.
  • Jos kaadut eteenpäin, virta voi alkaa työntää rinkkaa ylitsesi ja se alkaa painaa sinua veden alle.
  • näe, mitä ylävirran suunnalta on tulossa.

Oikein käytettynä tässäkin tyylissä on tosin etunsa: virran vastus on pienempi, näet eteesi ja, jos vesi työntää jalat altasi, putoat takapuolellesi jalat valmiiksi kohti alavirtaa, ja olet siis valmiiksi oikeassa asennossa suunnittelematonta uimareissua varten.

Mutkitellen

Jokea ei välttämättä kannata ylittää yhdellä vedolla. Leveän kahlaamon keskellä voi olla saaria tai särkkiä, joille voi poiketa lepäämään. Näiden reittipisteiden välillä voi olla syytä käyttää eri etenemissuuntia ja -tekniikoita.

Suunnitelma

Hahmottele reitti ja valitse tekniikat, joilla menet yli. Suunittele myös toiminta, jos homma menee mönkään – jos kaadut, juutut tai joudut kääntymään takaisin. Suunnitelmaa tehdessä mieti myös miten aiot pakata tavarasi, mitä pistät jalkaasi ja mitä aiot tehdä, kun olet päässyt kuivalle maalle.

Unohtuiko jotain? Kommentoi!

Seuraavana ylityksen tärkein valinta, eli päätös mennäkö yli vai eikö mennä?

Islanti 2015 – reittisuunnitelma

No niin. Esiselvittelyjä on tehty, ja on aika julkistaa ensimmäinen varsinainen versio reittisuunnitelmasta Islannin vaellukselle. Monet yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta suunnitellun reitin pitäisi olla sekä ylipäätään mahdollinen että toteutettavissa yksinvaelluksena määräajassa.

Reitti

Olen merkinnyt kartalle reittipisteitä, joiden kautta aion kulkea, sekä vaihtoehtoisia reittejä. Myöhemmin ilmenevät syyt saattavat tietysti johtaa sekä reittipisteiden ohittamiseen että reiteiltä poikkeamiseen. Suunnitelma tässä vaiheessa on kuitenkin tämä.

Islanti 2015 reittisuunnitelma.
Islanti 2015 reittisuunnitelma.

Lennän keskiviikkoaamuna Reykjavikista Akyreyriin, ja jatkan bussilla itään. Varsinainen matka alkaa luontevasti Ljósavatnin rannoilta, laamanni Thorgeir Torkelssonin kotitalon tienoilta. Noin vuonna 1000 Thorgeir, pakanoiden pappi ja päällikkö oli ratkaisevassa asemassa, kun päätettiin Islannin kääntymisestä kristinuskoon. Päätöksessään vapaavaltio osoitti huomattavaa avomielisyyttä salliessaan myös vanhojen jumalten palvomisen yksityisesti. Kotona Thorgeir itse kuitenkin heitti epäjumalankuvansa läheiseen vesiputoukseen, joka siitä pitäen on tunnettu nimellä Godafoss – mikä onkin luontevasti seuraava reittipiste, viitisen kilometriä kehätietä pitkin.

Varsinainen vaellus taas alkaa Godafossenilta, ja jatkuu Bardardalur -laakson itäpuolellaa, ylhäällä nummella, aina Aldeyjarfoss -putoukselle saakka, jonne laakson aikanaan katsottiin päättyvän. Matkaa jatketaan ensin jokivartta, sitten  idempänä Vatnajökull -jäätikön pohjoispuolisessa autiomaassa, suoraan etelään kohti Trölladyngja -vuorta. Olosuhteiden niin salliessa sen voisi koettaa huiputtaakin. Huipulla tosin on kuoppa.

Vuoren pohjois- ja eteläpuolitse kulkee tie. Pohjoispuolitse kulkeva tie on uudempi, ja johtaa suoraan sillalle. Eteläpuolella on vanha, huonokuntoisempi tie, vähemmän vettä, ja sitä kulkiessä päätyy kahlaamaan ennen seuraavaa reittipistettä, Toivon laaksoa.

Bardur Heyangurs-Bjarnason, Bardardalur -laakson ensimmäinen asukas tuli pian siihen tulokseen, että jäätikön eteläpuolella ruoho on vihreämpää, ja lähetti poikansa tutkimusmatkalle, selvittämään kulkiko saaren läpi tietä. Tässä laaksossa eteläinen Islanti avautui heidän eteensä, ja he palasivat hyvine uutisine kotiinsa. Muutto tapahtui talvella pari vuotta myöhemmin. Olen siis jäljillä.

Täältä seuraillaan jäätikön reunaa Tungna -joen lähteille (tai, no… se alkaa jäätiköltä) Jökullgrinduriin. Näin siksi, että tämä on ilmeisesti ainoa paikka, josta joen edes voi yrittää ylittää ennen Sigeldufossin siltaa. Jos siis pääsen yli, jatkan eteläisempää reittivaihtoehtoa Landmannalaugariin, muussa tapauksessa kierrän sillan kautta pohjoista reittiä pitkin.

Tähän kaikkeen kuluu aikaa arviolta pari viikkoa. Suunnitelman mukaan lähetän itselleni täydennysruokaa odottamaan Landmannalaugariin, ja jatkan sieltä Islannin suosituimmalle ja kehutuimmalle reitille Laugavegurille. Reitti päättyy virallisesti Thorsmörkin kansallispuistoon, mutta sieltä jatkuu luontevasti Fimmvörðuhálsin reitti parin vuoren välistä Skogarin kylään kehätien varrelle.

Skogar on viiden kilometrin päässä rannasta, joten olisihan se suuri sääli, jos en ainakin yrittäisi päästä kastelemaan varpaitani valtameressä. Toisaalta, olosuhteet voivat olla mitä tahansa, minulla on niskassa jo kolmisenstaa kilometriä ja Fimmvörðuhálsin solan kautta kulkevan reitin pituus on 25 kilometriä ja nousua kertyy kilometri – ja alaskin pitää tulla. Yksi vaihtoehto on yöpyä solassa ja kävellä aamulla merelle ja takaisin tielle. Pitää miettiä.

Yleisiä huomioita

Kauanko kuluu aikaa? Niin paljon kuin siihen käyttää. Jos tulee kiire, pitää askeltaa vähän enemmän tai oikaista tai jättää jotain väliin, mutta toisaalta eipä matkalla ole mieltä seisoskellakaan. Palatessa haluan käyttää Reykjavikissa ainakin yhden kokonaisen päivän, joten takaisin pitäisi tulla viimeistään maanantaina 24. päivä, mieluummin ehkä tähtäisin kuitenkin sunnuntai 23. päivään.

Nummelta noustessa reitti seuraa melko tarkasti Euroopan ja Amerikan laattojen rajalinjaa, toisin sanoen se on seismisesti aktiivista aluetta. Vieressä on myös Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull, jonka alla on useita aktiivisia tulivuoria. Täytyykin perehtyä vulkanismiin ja jäätikkötutkimukseen.

Kesäaikaan vallitseva tuulensuunta on etelä, mikä tarkoittaa, että reitin alkuosan voi odottaa olevan tähän aikaan vuodesta melko kuiva, kun Vatnajökull imee sateet. Tarkkanäköinen tosin huomaa tämän jo kartastakin… Pohjoisessa on kuitenkin olemassa todellinen hiekkamyrskyjen vaara.

Toivon solasta alkaen on odotettavissa enemmän sadetta, ja hiekkaa. Sola itse on myös geotermisesti aktiivista aluetta. Oma lukunsa alueella on mahdollinen juoksuhiekka (jäätiköistä lähtee paljon vettä ja maaperä on moreenipitoista), joten pitää kerrata juoksuhiekkaprotokolla. Suurempia ongelmia luultavasti kuitenkin ovat jäätikköjokien ylitykset, jotka voivat vaatia ajoittamista.

Niin, ja saagoihinkin pitäisi ehtiä perehtymään.

Islanti on… mielenkiintoinen maa.

YLITYS IV – Tiedustelu

Jatkamme sarjaamme aiheesta kahlaaminen vesistön yli. Olemme lopulta paikan päällä. Huolellisesta reittisuunnittelusta huolimatta olemme saapuneet joelle, jonka yli on kahlattava. On aika vetää syvään henkeä.

Sitten on aika vetää syvään henkeä toistamiseen. Jokainen hätiköity sekunti voi merkitä tuskallista minuuttia kylmässä vedessä. Jos joen yli ei voi harpata siitä paikasta, sopivan ylityspaikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Etsi paikka, josta näkee jokivartta hyvän matkaa kumpaankin suuntaan. Olosuhteista riippuen rakennuksen katto, mäki, kivi tai puu voi ajaa asian. Parasta paikkaa kannattaa etsiä sekä ylä- että alavirran puolelta ja kauempaa rannasta.

Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Jos polku johtaa suoraan jokeen, ja toiselta puoleta ylös, paikka on luultavasti hyvä. Tai sitten ei. Ehkä keskeltä virtaa on juuri irronnut iso kivi ja sinne on jäänyt kuoppa, ja tällä hetkellä sadan metrin päästä, mutkan takaa, pääsisikin kuivin jaloin yli. Ylityspaikan etsimiseen käytetty aika maksaa helposti itsensä takaisin helpompana ylityksenä. Jos olet valmis kulkemaan pidemmälle, vesimäärä vähenee ylävirran suunnalla.

Tiedustellessasi katso mihin astut. Rannat ovat täynnä liukkaita kiviä, levää ja muuta. Loukkaantuminen tai kastuminen ennen kuin olet edes päättänyt, haluatko yrittää ylitystä on paitsi typerää, myös vaarallista – ties mihin voit ajautua.

Arvioi nämä

  • Sää. Sateet voivat nostaa veden virtausta, jäätikköjoissa myös lämmin sää. Kuurosateiden jälkeen veden virtaus voi olla jopa ”puuskitaista”. Puuskittaisesta puheen ollen, tuuli voi horjuttaa tasapainoa. Kylmässä ja sateessa hypotermian vaara pahenee, ja dippaaminen voi tappaa.
  • Töyräiden jyrkkyys ja kasvillisuuden kulkukelpoisuus molemmin puolin, myös kauempana joesta. Et halua jäädä jumiin jokeen tai vastarannalle. Jyrkkä töyräs voi jatkua jyrkkänä veden alla. Jos joen molemmin puolin näkyy poropolkuja, se saattaa olla hyvä merkki.
  • Veden virtaus, kirkkaus ja lämpötila. Virtaus on käytännössä vesimassan voima, kun se työntää sinua alavirtaan. Polven ylittävä virtaus on aina vaarallinen. Veden kirkkaus vaikuttaa syvyyden arviointiin, sekä askelten tähystämiseen. Sameassa vedessä kuopat, kivet ja muun ryönän, kuten pohjaan tarttuneet oksat, havaitsee huonommin, mikä hidastaa menoa pahasti. Veden pinnan tulkinnasta tulee entistä tärkeämpää. Kylmä vesi lisää hypotermian vaaraa.
  • Joenpohja. Tasainen sora- tai hiekkapohja on loistava, mutta usein on kuljettava kivisempää tietä. Kivet ovat liukkaita, keikkuvat ja luisuvat. Jos jalka lipsahtaa niiden väliin, voit loukkaantua (esim. haava, nyrjähdys tai murtuma), kaatua tai jäädä jumiin. Viimemainittu voi tappaa, vaikkei hukkuisikaan. Akanvirrat tekevät pohjasta kohdallaan vaarallisen.
  • Ylävirta. Vesi voi tuoda mukanaan ryönää, joka siis osuisi sinuun. Vesiputouksen lähellä voi olla vaarallisia virtauksia ja pohjakuoppia. Joki voi tuoda mukanaan puita tai muuta isompaa ryönää. Jos ylävirrasta syöksyy harmaata vettä tai kuulostaa kuin ukkonen laskeutuisi joenuomaa, ota jalat allesi, nouse ylemmäs ja varo hyökyaaltoa.
  • Alavirta. Jos kaadut, pääset pystyyn tai ajadut tänne. Kolmas vaihtoehto on huonompi. Ylityspaikalle on bonusta, jos uimarit ajelehtivat sieltä esimerkiksi särkälle tai matalaan rantaveteen, jopa vastarannalle. Vaarallisia asioita alajuoksulla sen sijaan ovat vesiputoukset, kosket, lohkareet, kivet, vedessä olevat tai veden ylle kurottavat puut sekä oksat, joihin voi jäädä kiinni tai jotka voivat painaa veden alle. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen. Huomioi, että selässäsi on rinkka.
  • Uomat. Useampi parempi. Saaret, jotka jakavat veden virtauksen, ovat hyvä merkki. Sellaista voi käyttää välietappina ja se jakaa tehokkaasti virtausta muualle kuin siihen, missä satut olemaan. Veden virtaus on myös heikompi aivan saaren sekä ylä- että alapuolella, samoin joki on usein leveämpi ja matalampi. Myös särkät rikkovat veden virtausta, mutta ne eivät välttämättä näy rannalle. Tämä kuitenkin toimii vain suoralla osuudella – sisäkaarteeseen voi muodostua saaria, ulkokaarteessa ollessa syvä ja voimakas virtaus. Ks. fysiikan lait.
  • Leveys ja syvyys. Yleisesti ottaen leveämpi on parempi. Jos leveä joki on syvä, virtaus on usein pienempi, ja jos se on matala, vipuvaikutus on aina pienempi. Kahlatessa matalampi on parempi, tai menee uimareissuksi. Syvässä vedessä menettää lämpöä tehokkaammin, jalat voivat irrota pohjasta ja varusteet on vaikeampi pitää kuivana. Vastaavasti syvä, kapea ja nopeasti virtaava vesi on hengenvaarallista. Erityisesti, jos joki kapenee tai sukeltaa jyrkkien seinämien väliin, siitä voi olla mahdotonta päästä yli.
  • Vaarallinen syvyys riippuu ennen kaikkea virran nopeudesta. Kysymys on siitä, pysyykö pystyssä ja pystyykö etenemään. Jos virtaus on tuntuva, todella vaarallinen syvyys alkaa polven yläpuolelta. Jos virtaus on vähäinen, syvyys ei välttämättä ole ongelma. Virtaus voi kuitenkin vaihdella eri kohdissa, jokea, ks. fysiikan lait.
  • Muoto. Valitse suora joenpätkä. S-mutkan keskellä saattaa olla turvallisin paikka, koska alajuoksulla siinä on usein särkkä, jolle ajautua ja yläjuoksun mutka suojaa jonkin verran. Kuitenkin itse ylityspaikan  on tärkeää olla suora, tai sen jompi kumpi reuna on jyrkkä (ks. fysiikan lait).

Unohtuiko jotain? Kerro!

Jos olet löytänyt paikan, josta voisi ylittää yli, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen – ylityksen suunnitteluun.

Filtterityö lasimaalauksesta

Filtterityö. Perustuu noin vuodelta 1500 peräisin olevaan lasimaalaukseen Clunyn museossa Pariisissa.
Filtterityö. Perustana valokuva normandialaisesta lasimaalauksesta  ”Quatre perdrix” (Neljä peltopyytä) noin vuodelta 1500. Lasityö on Clunyn keskiaikamuseossa Pariisissa (Cl 1050). Yksityiskohdat erottuvat täysikokoisessa kuvassa.

YLITYS III – Ennen lähtöä

Jatkamme artikkelisarjaa vesistöjen ylityksistä vaelluksella. Ylittäessä turvallisempi on parempi ja kuivempi on parempi. Paras tapa saavuttaa nämä päämäärät on tehdä kotiläksyt.

  • Tutki karttoja ja ilmakuvia. Se ei korvaa varsinaista maastotiedustelua, mutta hyvin luettu kartta auttaa suunnittelemaan reitin, joka johtaa suoraan hyviin ylityspaikkoihin.
  • Fysiikan lait ovat voimassa.
  • Jos jossain on silta tai merkitty kahlaamo, suunnittele reitti sen mukaisesti.
  • Selvitä jokien valuma-alueet sekä kahlaamisen kannalta houkuttelevat ja uhkaavat maastonmuodot. Tutki korkeuskäyriä joen lähellä. Lähellä toisiaan olevat käyrät tarkoittavat jyrkkää rinnettä, kauempana olevat loivaa. Viimemainittu on yleensä parempi.
  • Huomioi sää ja vuodenaika.
  • Selvitä tekijät, jotka vaikuttavat veden virtaukseen alueella, ja mikä on tilanne lähtöhetkellä.
  • Pyri tutustumaan aikaisempien kulkijoiden kokemuksiin.

Suunnittele vaihtoehtoiset reitit. Suunniteltu ylitys voi osoittautua huonoksi ajatukseksi. Jos olet meno-paluu -retkellä, tarvitset vaihtoehdon molemmille rannoille, koska palatessa kahlaamo saattaa tulvia. Vaihtoehtoista polkua ei välttämättä ole, joten topografisella kartalla suunnistaminen on välttämätön ylitystaito.

Valmistaudu odottamaan, jopa päiviä. Vaihtoehtoisesti voit vaikka hukkua. Kotona ollaan varmasti tyytyväisempiä, jos palaat myöhässä, kuin jos hukutat itsesi hoppuillemalla korkealla olevaan jokeen. Huolehdi, että myös kotona/tien varressa tiedetään, että viipymisesi on merkki varovaisuudesta eikä kutsu naaraamaan.

Mitä muuta voi tehdä valmisteluvaiheessa? Jotain varusteita?

Sitten maastoon. Mitä tehdä, kun lähestyy jokea? On aika tiedustella!