Hetki lyö

Idus martiae on tullut. Ja mennyt, muutama kuukausi sitten. Mutta tänään minun on aika nousta lentokoneeseen ja suunnata kohti ensimmäistä välietappia, Reykjavikia.

Olenko valmis?

Kyllä.

Tietysti on helppo kuvitella monta tapaa, miten voisi olla valmiimpi:

  • Enemmän kaikkinaisten taitojen opiskelua.
  • Enemmän taitojen harjoittelua, tyyliin sulkeiset.
  • Kovempi fyysinen kunto.
  • Enemmän marssiharjoituksia.
  • Viisitoista kiloa painoa pois (no, reissun jälkeen).
  • Parituhatta euroa enemmän varusteisiin.
  • Kokemusta aiemmasta Islannin reissusta.

Tuo lista vetää nöyräksi. Kuitenkin, joka sektorilla minun on todettava, että olen riittävän hyvin valmistautunut. Jos kaikki menee hyvin – eli ei tule enempää vastoinkäymisiä kuin voidaan kohtuullisesti odottaa – ei pitäisi tehdä tiukkaakaan. Reissun raskautta voisi helpottaa vain parantamalla omaa kuntoaan.

Entä jos kaikki ei mene putkeen? Sittenkin uskon olevani riittävän hyvin varustautunut. Täytyy tietysti muistaa, että luonnossa liikkuessa voi aina tulla vastaan olosuhteet, joista ei mitenkään voi selvitä. Lähden kuitenkin matkaan luottavaisin mielin.

Mitä on edessä?

Vietän tiistain Reykjavikissa. Päätarkoitus on käydä ostoksilla ja pakata rinkka uudestaan. Ostoslistalla on ruokaa ja karttoja.

Keskiviikkoaamuna lennä Akureyriin, ostan huoltoasemalta kaasua ja jatkan bussilla Godafossenille. Sieltä nousen nummelle ja suuntaan kohti etelää. Reykjavikiin palaan arviolta maanantai-iltana kolmen viikon kuluttua, ja seuraavana keskiviikkona Suomeen.

Siinä välissä… No, kerron kun palaan 🙂

Osallistu keskusteluun