YLITYS X – Veni, vidi, permeavi

Tulin, näin ylitin. Eeppinen kymmenosainen artikkelisarja vesistöjen yli kahlaamisesta on saavuttanut viimeisen osansa.

Terra firma

Jos kaikki on mennyt hyvin – tai vähän kompuroidenkin – terra firma on hyvin kirjaimellisesti viimein saavutettu, mutta kuvaennollisesti ei olla vielä kuivilla. Ennen kuin ylityspaikka voidaan jättää taakse on vielä lämmiteltävä ja valmistauduttava jatkamaan.

Lämmittele

Hypotermia uhkaa. Olet välittömässä hengenvaarassa. Jos kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vesi oli kylmää, ilma on viileä tai tuulee, vaara on vielä suurempi. Adrenaliini voi pitää lämpimänä ja supistuneet pintaverisuonet eristävät jonkin verran pintaa, mutta ruumiin syvälämpö voi huomaamatta olla alentunut, ja vaikutus iskee kun adrenaliinin vaikutus hiipuu. On pari asiaa, jotka pitääkin tehdä välittömästi, mutta tilanteesta riippuen niiden järjestys voi hiukan vaihdella:

  • Lämmitellä.
  • Estää lämmön karkaaminen.

Lämmittelyyn auttaa liike. 10 minuutin reipas kävely – vaikka varvikkaat jalassa – välittömästi ylityksen jälkeen voi pelastaa henkesi. Jos jäät paikalle, kyykkyhypyt ja etunojapunnerrukset rasittavat isoja lihasryhmiä ja tuottavat paljon lämpöä. Rinkka selässä lisää rasitusta. Vältä kuitenkin hikoilua.

Lämmön karkaaminen estetään kuivaamalla iho ja suojaamalla se kylmältä ilmalta, etenkin tuulelta. Kuivaa jalat ja laita kuivat sukat. Housut jalkaan ja takki päälle. Jos tilanne on paha, ryömi makuupussiin tai ainakin kääriydy avaruushuopaan (pepa -folioon).

Jos kaikki vaatteesi ovat märät, ota ne pois ja lämmittele liikkumalla alasti tai shortseissa. Samalla ihosi kuivuu. Muussa tapauksessa tuottamasi lämpö menee vaatteiden kuivaamiseen siinä vaiheessa, kun tarvitsisit sitä itsesi lämmittämiseen . Ala kuivata vaatteita ruumiinlämmöllä vasta, kun olet lämmittänyt oman ruumiisi normaalilämpöön.

Yleisesti ottaen riippuu tilanteesta, mitä vaatteille kannattaa ylityksen jälkeen tehdä. Jos on kylmää ja tuulista, vaatteesi kastuivat läpimäriksi eikä edessä ole ylityksiä aivan lähiaikoina, on luultavasti hyvä ajatus vaihtaa ne. Toisaalta kävellessä vaatteet kuivuvat nopeasti (tai huonossa säässä vaatteet ovat joka tapauksessa märät), joten niiden kastumisesta ei kannata kantaa turhaa murhetta. Suurempi vaara on kylmyys. Jos ylityksiä tulee tiheään, voit harkita vaatteidenvaihtorumban jättämistä väliin. Siihen kuluu äkkiä paljon aikaa ja, jos pysyy liikkeessä, märät vaatteet eivät haittaa pahasti.

Nämä toimenpiteet eivät muuten ole vapaaehtoisia. Jos ylitys oli helppo ja on mukanva lämmin päivä, jalkojen kuivaus ja lämmittely auringossa voi riittää (done that). Jos taas olet puhki tai sataa, on viileää tai tuulista, ne ovat sitä tärkeämpiä. Uupumus altistaa hypotermialle. Syö ja juo jotain, mieluusti lämmintä – tyyppiä välipala ja termos. Leiriytyminen on hyvä vaihtoehto, nuotiokin voi olla paikallaan.

Kenkien kuivaus

Jos päätit ylittää joen saappaat jalassa, ne luultavasti kastuivat läpimäriksi. Märät kengät ovat raskaat, kastelevat jalat ja tuottavat herkästi rakkoja. Hankaluus on siinä, että ne(kin) kuivuvat ruumiinlämmöllä. Kahlaamisen jälkeen kannattaa ensi tilassa järjestää itselleen kuivat jalat.

  • Kuivaa jalat ja kengät pyyhkeellä/säämiskällä tms. mahdollisimman hyvin
  • Laita jalkaan kuiva sukka ja ehjä muovipussi.*
  • Jalka kenkään ja menoksi. Ruumiinlämpö kuivattaa kengät, ja muovipussi estää jalkoja kastumasta.
  • Tätä voi soveltaa monin tavoin. Esimerkiksi villasukka pitää lämpimänä märkänäkin, synteettiset materiaalit taas kuivuvat nopeasti. Vedenpitävät Sealskinz(tm) sukat ovat ihanteelliset.

Tulen käyttäminen kuivaamiseen on vaarallista. Se vahingoittaa helposti kenkiä ja sukat se voi sulattaa, savustaa tai jopa sytyttää. Jos kuitenkin päädyt tähän vaihtoehtoon, pidä ne ainakin kaukana – missä voi sulaa, nahka palaa. Höyryäminen on merkki liiasta kuumuudesta.

Kadonnut rinkka

Jos heivasit rinkkasi ja päästit sen menemään – se on seuraava (ja vasta seuraava!) ongelmasi. Toivottavasti suunnittelit ylityksesi hyvin. Muussa tapauksessa, jos olet yksin keskellä erämaata, olet pulassa.

Jos aiot tulla samaa reittiä takaisin

  • Merkitse ylityspaikka.
  • Arvioi, miten paikka sopii ylitykseen toiseen suuntaan.
  • Katso kelloa, kauanko ylitykseen meni? Sen perusteella voi arvioida paluumatkalla tarvittavaa aikaa.
  • Etsi lähistöltä leiripaikka siltä varalta, että joudut odottamaan parempaa ylitysajankohtaa.
  • Suunnittele vaihtoehtoinen reitti siltä varalta, että palatessa ei pääse yli.

Jälkiviisautta

Kokemukseni mukaan ylivoimaisesti suurin osa ylityksistä on helppoja. Ojan yli hypätessä ei välttämättä edes juolahda mieleen, että se on ylitys. Kokemuksen karttuessa uskaltautuu yli yhä suuremmista joista. Miksi sitten toistelen ylitysten olevan hengenvaarallisia? Tähän on kolme syytä:

  1. Ne ovat hengenvaarallisia,
  2. Jotta ne eivät olisi hengenvaarallisia ja
  3. Jotta me muistaisimme niiden olevan hengenvaarallisia.

Ensimmäinen syy on itsestäänselvä.

Terve kunnioitus ylityksiä kohtaan toivottavasti rohkaisee meitä suunnittelemaan reittimme ja ylityksemme sekä valmistautumaan niihin asianmukaisesti. Esimerkiksi Pitsusköngäs on kerrostalon kokoinen vesiputous, ja ylitys sen niskan kohdalta olisi itsemurha. Kilometriä alempana on kuitenkin kahlaamo, josta voi päästä yli nilkkoihin ulottuvassa vedessä. Järkevä reittisuunnitelu vie kahlaamolle, ja saman joen ylitys on muuttuu tappavasta helpohkoksi.

Kolmas syy on muistutus kokeneille vaeltajille – ylimielisyys tappaa. Vaikka ylityksen vaarallisuus on suhteellista ja riippuu myös taidoista ja varusteista, noista taidoista ja varusteista on hyötyä vain, kun niitä käytetään asianmukaisesti ja huolellisesti. Vaaratonta ylitystä ei olekaan. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen, yksi liukastiminen voi katkaista jalan ja tämä nimenomainen oja ei piittaa pätkääkään kaikista niistä kerroista, jolloin me pääsimme turvallisesti yli.

Toisaalta en ole kirjoittanut näitä varoituksia sitä varten, että jäisit rannalle ruikuttamaan, vaan jotta pääsisit yli – jopa hieman turvallisemmin. Kun on tietoinen riskeistä, niitä on helpompi hallita. Olen pyrkinyt esittelemään hyviä käytäntöjä ja perustelemaan ne. Valmiita patenttiratkaisuja kahlauksiin ei ole, vaan joka tilanteessa on pakko tehdä oma suunnitelmansa.

Lopuksi muistutan vielä kolmesta kultaisesta säännöstä:

  1. ÄLÄ OTA TURHIA RISKEJÄ!
  2. TEE VAIN SE, MITÄ OIKEASTI USKALLAT!
  3. SÄILYTÄ TASAPAINOSI!

Jos et mitään muuta muista vesistöjen ylityksistä, niin muista nämä kolme. Ja jos kaikki ei mene kuin Strömsössä, muista vielä yksi sääntö:

PYSY RAUHALLISENA!

Nämä neuvot saattavat auttaa yli jo vähän leveämmästäkin joesta. Yli vaan!

YLITYS IX – Ei mennyt kuin Strömsössä

Eeppinen saagamme vesistöjen ylityksistä vaellukella on edennyt yhdeksänteen osaansa. Takana on  tiedustelu, suunnittelu, päätös ylittäävalmistautuminen ja ainakin yksi askel kohti jokea. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen.

Vaikka kaikki omat ylitykseni eivät aina olekaan menneet aivan putkeen, olen onnekseni välttänyt suurimmat haverit. Niinpä suurin osa allaolevasta perustuu toisen käden tietoihin ja kokemuksiin.

Ensimmäinen sääntö

Kaiva esiin Linnunradan käsikirja liftareille (mutta älä viivyttele). Sen kannessa lukee suurin, rauhoittavin kirjaimin tärkein neuvo tähän(kin) tilanteeseen:

Nou hätä, nou paniikki

(Oma käännös.) Niin pahaa tilannetta ei olekaan, etteikö sitä voisi panikoimalla pahentaa.

Tärkeysjärjestys

Jos tilanne on paha, yritä pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Virtaavassa vedessä keskellä erämaata, kun kaikki ei ole mennyt putkeen, on monta tapaa päästä hengestään vaikkei olisikaan yksin.

Tämä kuulostaa nyt itsestäänselvältä, mutta hätätilanteessa ihminen ei aina ajattele järkevästi: Jos jokin päätöksesi aiheuttaa hengenvaaran, tee se vain pelastaaksesi henkesi joltain akuutimmalta vaaralta. Esimerkki: jos rinkkasi vetää tai painaa sinua upoksiin, heivaa se. Jos hukut, et voisi vähempää välittää tallella olevista varusteistasi. Jos taas ne hylkäämällä pelastat itsesi hukkumasta, sinulla on elinaikaa kohdata uudet rinkan katoamisesta seuraavat ongelmat.

Arvioi tilanne itse, mutta tämä antaa vähän osviittaa siitä, miten nopeasti erilaiset asiat voivat tappaa, eli prioriteetti sille, mitä tulee vältellä eniten:

  1. Hukkuminen tai kolaus päähän – välitön hengenvaara.
  2. Loukkaantuminen – vähentää kykyä selvitä jatko-ongelmista.
  3. Hypotermia, joka ilmenee voimien loppumisena – tämä voi suoranaisesti tappaa, ja olosuhteet ovat otolliset sen kehittymiselle.
  4. Varusteiden menettäminen – ei aiheuta välitöntä vaaraa, mutta altistaa jatko-ongelmille, etenkin hypotermialle.

Karkeasti voidaan siis todeta, että on vain kolme vaaraa, jotka antavat syyn heivata varusteet: hukkuminen, loukkaantuminen ja voimien loppuminen. Jos varusteita ei tarvitse heivata, tilanne ei ole kovin paha.

Jos kaikesta huolimatta kuitenkin loukkaannut tai voimat loppuvat, pyri rannalle niin nopeasti kuin mahdollista, kamppeiden kanssa tai ilman. Ei väliä, kummalle.

Jalkarauta

Jos jalkasi osoittavat alavirtaan, virta voi työntää säärtäsi niin, että jalkateräsi kiilautuu kivien väliin. Seuraavassa vaiheessa virta saattaa painaa polveasi, kunnes kaadut taaksepäin ylävirran puolelle. Syvemmässä vedessä se voi työntää sinua eteenpäin jalan yli. Huomioi, että selässäsi on rinkka.

Pysy rauhallisena ja pyri säilyttämään tasapainosi. Aivan pohjan tuntumassa virtaus on vähäistä, joten jalan vetäminen taaksepäin on mahdollista. Tue itsesi sauvalla alavirran puolelta, pidä toinen jalka tasapainon vuoksi vastakkaisella puolella (ylävirrassa) ja koukista rauhallisesti jumiin jäänyttä jalkaa polvesta.

Tasapainon menetys

Jos kaadut tai virta kaappaa sinut mukaansa, tulee pyrkiä mahdollisimman nopeasti saamaan tilanne hallintaan. Tämä tarkoittaa joko pohjakosketusta ja pystyyn nousemista tai kelluntaa. Päätä myös heti, yritätkö vielä vastarannalle vai käännytkö takaisin. Myös keskellä jokea voi olla paikkoja, joissa voi levätä hetken.

Pohjanmaan kautta

Jos kaaduit käsillesi matalaan veteen kasvot ylävirtaan päin, eikä pääsi ole veden alla – loistavaa! Itse asiassa ylityksen suunnittelu tähtää usein siihen, että tämä olisi se asento, johon helpoimmin kompuroidaan. Jos virta vie sinua, pysäytä itsesi jaloilla (vähän joustoa polviin) ennen kuin nouset pystyyn ja jatkat matkaa. Säilytä tasapaino ja yritä pitää yläkroppasi kuivana.

Jos vettä on enemmän, voi repun päästää selästä. Reppuun luultavasti kohdistuu nostetta, joten ilman sitä jaloilla voi saada paremman otteen pohjasta. Alavirran puolella kelluvaa reppua voi myös käyttää vastapainona vetäessä itseä pystyyn.

Jos jostain syystä päädyt kulkemaan alavirtaan syvässä vedessä kasvot edellä, kulje jalat edellä ja nojaa taaksepäin virtaa vasten. Pyri rannalle kulkemalla viistosti alavirtaan. Jos jalkasi irtoavat pohjasta, nosta ne ylös ja siirry kohtaan kellunta. Rinkka auttaa.

Suunnittelematon uimareissu

Ylityksen aikana voit astua syvempään koloon ja menettää otteesi pohjasta tai virta voi yksinkertaisesti olla niin voimakas, että se vie mennessään. Tärkeintä on:

  • Pysyä rauhallisena.
  • Pysyä pinnalla.
  • Suojata päänsä.

Pyri selkäuintiasentoon

  • Käännä rintamasuuntasi alavirtaan ja nojaa taakse. On parempi törmätä mahdollisiin esteisiin jalat ja takapuoli edellä. Muista taas jousto, jäykät polvet ovat resepti loukkaantumiselle.
  • Nojaa taakse ja nosta jalat pintaan. Veden alla jalat voivat tarttua johonkin, mikä voimakkaassa virrassa aiheuttaisi välittömän hengenvaaran ja luultavasti pahan loukkaantumisen.
  • Potki ja kauho kohti rantaa alavirran suunnalla. Anna virran viedä. Älä tuhlaa voimia yritykseen uida vastavirtaan tai edes suoraan yli.
  • Välttele kiviä. Olet jo uimassa, joten ajautuminen kauemmas syvempään ja hitaampaan veteen on parempi vaihtoehto kuin törmääminen vauhdilla lohkareeseen.
  • Yritä nousta pystyyn vasta, kun virtaus on kyllin heikko ja saat varman jalansijan.
  • Jos olet pitänyt kiinni rinkasta, mutta et jaksa nostaa sitä vedessä, vedä se rantaan. Jos se on vielä selässäsi, päästä se irti ja anna ajelehtia alavirran puolelle, ennen kuin hinaat. Voit myös käyttää alavirtaan valuvaa rinkkaa tukena auttamaan sinua pystyyn.

Tätä kannattaa käydä mielessään läpi jo rannalla, sillä asentoon voi olla vaikea päästä, etenkin jos ylität kasvot ylävirtaa kohti – kuljettaessa jokseenkin suoraan poikki tämä on helpompaa. Mielikuvaharjoittelukin rannalla auttaa.

Mitäs rinkalle tehdään?

Tätä kannattaa miettiä jo ylitystä suunnitellessa. Yleisesti ottaen varusteiden hukkaaminen erämaassa on huono ajatus. Hukkuminen ja loukkaantuminen ovat tietysti vielä huonompia ajatuksia, mutta kannattaa tehdä kaikki mahdollinen varusteiden säilyttämiseksi, vieläpä suhteellisen kuivina. Rinkka kannattaakin heivata vasta viimeisenä keinona, jos se alkaa viedä sinua holtittomasti tai painaa/vetää veden alle. Tätä vaihtoehtoa kannattaa kuivaharjoitella rannalla. Mutta ensin kannattaa tietysti tehdä kaikki mahdollinen, ettei siihen tilanteeseen edes jouduta. (Reittisuunnittelu ja tiedustelu taas kerran…)

Strategia riippuu yhtäältä olosuhteista – kuten ylityspaikan syvyydestä, leveydestä pohjasta ja alavirrasta – ja toisaalta varustuksesta ja sen pakkaamisesta. Harkitse vaihtoehtojasi tarkkaan suunnitellessasi ylitystä.

Jos rinkka on pakattu suhteellisen vesitiiviiksi, se luultavasti kelluu jonkin verran. Voit hyödyntää tätä ainakin kahdella tavalla, tilanteesta riippuen. Mieti rannalla, miten rinkka käyttäytyisi veden varassa.

Heivaa rinkka

Jos pelkäät sen vetävän sinut veden alle, heivaa se ennakoivasti heti hätätilanteessa. Kaadu hallitusti selällesi, jalat alavirtaan. Pidä rinkan olkaremmistä kiinni toisella kädellä ja ui toisella. Se ei uppoa kuin kivi, ja kamppeesi pysyvät mukana. Varo ettei se ajaudu päällesi.

Jos sinun on pakko uida kaksin käsin, voit päästää rinkan menemään. Ylitystä suunnitellessa arvioi, mitä tapahtuu, jos päästät rinkan irti keskellä jokea. Jos rinkka ajautuu alempana rannalle, irti päästäminen voi olla parempi vaihtoehto. Toisaalta jos rinkka ajatuu paikkaan, josta sitä ei pääse hakemaan, olet pulassa.

Voimakkaassa tai muuten vaarallisessa virrassa rinkka voi olla syytä heivata myös tasapainon takia, ja tasapainoilu on kahlatessa ykkösasia. Rinkka rajoittaa liikettä, lisää virran voiman vaikutusta ja tekee kaikesta paljon raskaampaa. Toisaalta rinkan painaminen selkään, jopa lantiovyöllä, lisää vakautta ja auttaa tasapainoilemaan.

Kelluvaa rinkkaa voi suvannossa käyttää lauttana, josta saa uidessa tukea.

Pidä reppu selässä

Jos taas uskot rinkkasi kelluttavan myös sinua voit käyttää sitä kelluntavälineenä: vedä se mahdollisimman tiukasti kiinni selkääsi, vaikka työntämällä olkaremmejä eteenpäin ja nojaamalla taaksepäin. Rintaremmi on kuitenkin pidettävä auki, ettei se alkaisi kuristaa. Jos rinkan voimasta päädyt ajelehtimaan selkä edellä, tilanne ei ole katastrofi – vaikket näekään taaksesi, rinkka suojaa päätäsi jonkin verran.

Tässä strategiassa on vaaransa. Rinkka päästää joka tapauksessa hieman vettä sisäänsä, ja pitkissä (satoja metrejä) ylityksissä ne voivat vettyä kelluntakelvottomiksi. Voimakkaassa virrassa rinkka taas kasvattaa pinta-alaa ja liikevoimaa, joten virta vie sinua voimakkaammin ja pysähtyminen ja tasapainoon pääseminen on vaikeampaa kuin ilman rinkkaa – suunnilleen samasta syystä kuin kiviltä on vaikeaa tulla turvallisesti alas. Rinkka itse voi myös tarttua johonkin veden alla, jolloin voit jäädä jumiin tai keikahtaa rinkan alle. Joissain asennoissa voimakas virtaus voi tehdä jopa pikalukon avaamisesta vaikeaa.

Tämä mahdollisuus kannattaa joka tapauksessa huomioida jo rinkkaa pakatessa. Kelluva rinkka ei saisi koskaan nousta pään yläpuolelle, tai se alkaa painaa sitä veden alle.

Tässä strategiassa pikalukittu lantiovyö voi jopa auttaa, sillä se antaa rinkalle vakautta ja estää sitä nousemasta pään yläpuolelle. Siinä on riskinsäkin, jos rinkka alkaa upota tai tempoilla. Mitä pahempi virta, sitä suuremmat riskit. Lantiovyötä ei välttämättä ole helppo irrottaa voimakkaassa virrassa. Myöskään rinkan heivaaminen selästä ei välttämättä ole aivan yksioikoista, jos kellut sen varassa. Voit irrottaa ensin toisen olkaremmin, ja päästä se ohitsesti toiselta puolelta. Rintaremmi pitää avata jo rannalla: siihen voi kuristua tai se voi painaa rintaa niin raskaasti, ettet pysty hengittämään.

Yhteenveto

Jos jokin menee vikaan:

  1. Pysy rauhallisena.
  2. Yritä pysyä hengissä mahdollisimman pitkään.
  3. Toimi tilanteen mukaan.
  4. Pyri saamaan tilanne hallintaan ja päästä tasapainoon.

Mitään yleispätevää reseptiä ongelmatilanteisiin ei ole. Jos pääset rannalle elossa ja ehjänä saat olla tyytyväinen. Jos sinulla on vielä kamppeesikin tallella, voit jo onnitella itseäsi. Ja jos kaiken huipuksi satut olemaan sillä rannalla, jolle pyritkin, voit hyvällä omallatunnolla tuulettaa kaikin voimin. Se auttaa pysymään lämpimänäkin.

Olettakaamme, että on päästy kuivalle maalle – ja jopa vastarannalle. Ylitys ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan vielä pitää hoitaa muutama tärkeä juttu. Eikä niitä saa unohtaa, vaikka joutuisi palaamaan lähtörannallekaan.

YLITYS VIII – Märkä tie

Eeppinen saagamme vesistöjen ylittämisestä kahlaamalla jatkuu. Ylityspaikka on tiedusteltu, ylitys on suunniteltu, suunnitelma on hyväksytty ja ylitykseen on valmistauduttu. Eikä vieläkään jänistä. Mutta mitä on edessä?

Tasapainoilua.

Kuvittele käveleväsi kivikossa sokkona, rinkka selässä, kun vettä tulee vaakasuoraan. Suunnilleen siltä se tuntuu. Yli on kuitenkin mentävä. Jokainen joki on erilainen, mutta tässä kokoelma käytännön vinkkejä.

Yleistä

  • Tärkeintä on säilyttää tasapaino.
  • Päämäärä on pysyä mahdollisimman lämpimänä. Varsinainen tavoite, eli toiselle rannalle pääseminen on hyvä bonus.
  • Liukkaus alkaa ennen vettä, ja voit loukata itsesi ennen kuin edes kastut.
  • Ensimmäiset askeleet vedessä ovat pelottavimpia, mutta alku on pahin. Kylmään veteen tottuu pian.
  • Vaikka jaloista alkaisi mennä tunto, pysy rauhallisena ja jatka matkaa. Asiaa ei voi auttaa vedessä eikä varsinkaan hosumalla.
  • Etene mahdollisimman nopeasti, mutta älä ota riskejä.
  • Jos alat epäröidä kesken ylityksen, palaa takaisin.
  • Kuuntelemalla voit ennakoida muutoksia virtauksessa ja tuulessa.
  • Pidä tavoite kirkkaana mielessä, ja katso vastarantaa aina kun voit. Se auttaa säilyttämään tasapainon.
  • Tsemppaa itseäsi kuvittelemalla olevasi jo perillä.
  • Viimeiset metrit ovat petollisia. Kivet ovat liukkaita, rannalle nousu voi olla yllättävän hankalaa ja kuiville pääsyn läheisyys voi sumentaa arvostelykykyä.
  • On parempi päästä joesta myöhään kuin ei milloinkaan.

Ylitystapoja

  • Joen voi ylittää monella tyylillä, mutta niille kaikille on yhteistä pyrkimys tasapainon ja tilanteen hallinnan säilyttämiseen.
  • Kävelemällä suoraan eteenpäin – sopii reitin suuntautuessa ylävirtaan tai likimain suoraan sen poikki.
  • Kävellessä suoraan virran poikki, pidä sauvaa ylävirran puolella ylimääräisenä jalkana ja murtamassa virtausta. Nojaa siihen koko painollasi.
  • Hivuttautumalla sivuttain – omiaan, kun virta on voimakas tai reitti muuten suuntautuu alavirtaan.
  • Hivuttautuessa kasvot pidetään ylävirtaa kohti, mutta asento on hieman viisto, ja alavirran puolella oleva jalka on aina edellä.
  • Hivuttautuessa kolmantena jalkana toimivaa, ylävirran puolella olevaa, sauvaa siirretään ensimmäisenä, sitten alavirran puoleista jalkaa sivuttain, ja lopuksi toista jalkaa sivuttain lähemmäs edellistä – ei aivan viereen. Pystyt tukemaan sauvan siirtämistä nojaamalla siihen oman ruumiisi painolla, ja sen ollessa paikallaan se murtaa virran jalkasi edestä. Tarkoitus on estää virtaa työntämästä sinua taaksepäin.
  • Jos syvässä ja leveässä joessa on tasaisehko sorapohja, hivuttautumistekniikaa voi soveltaa loikkimalla virrassa ja antautumalla sen kuljettavaksi. Jos osut kuoppaan, ui kunnes jalkasi tapaavat taas pohjan. Tee vain, kun sinulla on hyvä tuntuma virtaukseen, rinkkasi kelluu jonkin verran ja olet varma, että tiedät mitä teet. Älä yritä tätä kivisessä joessa.
  • Käveltäessä alavirtaan joen poikki, siirretään ensin sauvaa, sitten vuorotellen vastarannalla olevaa jalkaa ja lopuksi toinen jalka sen viereen – ei ohi.
  • Vähänkään vaativammissa ylityksissä kannattaa suunnitella reitti siten, että virta saa työntää alavirtaan. Se säästää voimia.

Reitti

  • Suunnittele askeleesi etukäteen, niin kauas kuin mahdollista.
  • Myötäile virtaa, älä taistele sitä vastaan. Joki on sinua vahvempi, et voi voittaa. Jos virta pakottaa sinut alavirtaan, hyväksy se ja keskity pitämään tasapainosi.
  • Yritä pysyä suunnitellulla reitillä, mutta poikkea tarpeen mukaan. Poikkeaminen tapahtuu luultavammin alavirtaan.
  • Saattaa olla mahdollista levätä keskellä jokea. Voit ehkä nousta saareen, asettua lohkareen yläpuolelle, tai jopa nojautua taaksepäin virtaavaan veteen.
  • Vältä kapeitakin syviä kohtia. Niissä on voimakkaampi virtaus. Muista fysiikan lait.
  • Katso mihin mihin astut. Ellet näe, tunnustele esteitä, kuoppia ja pohjan muotoja.
  • Jos mahdollista, tunnustele jokainen jalan- tai sauvansija ennen kuin lasket painosi sen varaan.
  • Jos pohja on pehmeä ja antaa myöten, siinä voi olla kuoppa.

Kivet

  • Tarkkaile kuohuja ja paikallaan pysyviä aaltoja, niistä voi päätellä vedenalaisten kivien paikan.
  • Ohita esteet, kuten isot kivet, ylävirran puolelta. Pyörteitä on vähemmän, virtaus on usein heikompi ja pohja matalampi. Toisaalta siinä voi myös olla kuoppa, jonka siirtynyt este on jättänyt. Ks. myös akanvirta.
  • Kiveltä kivelle hyppiminen voi olla vaarallisempaa kuin rehellinen kahlaaminen.
  • Kivet ovat liukkaita, limaisia ja kiikkeriä. Vaikka se olisi vakaa astuessasi sille, painopisteesi siiryessä kivi saattaa keikahtaa allasi.
  • Kiville on helppo nousta, mutta painovoiman takia niiltä on vaikea tulla tasapainossa alas.

Sauvat

  • Sauvat toimivat ylimääräisinä jalkoina, jotka auttavat tasapainon säilyttämisessä.
  • Sauvoja siirretään ensin, jalkoja perässä.
  • Yhdellä sauvalla on pienempi vedenvastus kuin kahdella.
  • Jos käytät teleskooppikävelykeppejä, pidempi on parempi.
  • Jos käytät puuta, kolmimetrinen on kömpelö.
  • Siirrä yläruumiisi ja reppusi painopistettä sauvojesi varaan. Ne pysyvät paremmin kiinni pohjassa.
  • Käytä kävelykeppejä vain tasapainoiluun ja painon jakamiseen. Älä nojaa niihin koko painollasi.
  • Yhden sauvan tekniikka: kunnon tukeva ote kahdella kädellä ja vaikka nojaten.
  • Yhden sauvan tekniikka: Pidä sauva ylävirran puolella. Sauva rikkoo virtausta. Mitä jykevämpi sauva, sitä paremmin.

Jalkojen siirtely

  • Taivuta polviasi kevyesti. Se lisää joustavuutta ja vakautta sekä vähentää loukkaantumisvaaraa.
  • Pidä painopiste alhaalla, se auttaa säilyttämään tasapainon.
  • Älä kyykisty, koeta pitää itsesi mahdollisimman kuivana.
  • Virtaus on heikompaa lähellä pohjaa. (Ks. Fysiikan lait)
  • Työnnä jalkojasi ja sauvasi veden läpi lähellä pohjaa, älä nosta niitä vedestä. On helpompi mukautua tasaiseen virtaukseen, kuin horjahtaa joka kerta, kun rikkoo pinnan.
  • Nojaa kevyesti virran suuntaan tasapainottaaksesi sen työntävää vaikutusta.
  • Nojaamalla virtaan voit hyödyntää sen voimaa saadaksesi paremman pidon pohjasta.
  • Jos käännät jalkoja jonkin verran ylävirtaan, veden kohtaama pinta-ala on pienempi ja saat paremman pidon pohjasta. Jos vesi on syvää, kannattaa kuitenkin edetä kylki viistosti virtaa kohti.
  • Siirrä vain yhtä jalkaa tai sauvaa kerrallaan. Mitä enemmän kosketuskohtia pohjaan, sitä vakaampi.
  • Ota pieniä askelia, ettei painovoimakeskipisteesi siirry tukialueen reunalle.
  • Jalat ristissä on resepti kaatumiselle.

Onko jollakulla vielä joku neuvo?

Näillä neuvoilla pääset toivottavasti vastarannalle sen suuremmitta kommelluksitta. Ylitys ei kuitenkaan ole vielä ohi. Vielä on jäljellä jälkipeli. Tai, jos kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vähän enemmänkin.

YLITYS VII – Valmistautuminen

Sarjamme vesistöjen ylityksistä vaelluksella jatkuu. Olemme tiedustelleet maaston, tehneet suunnitelman ja hyväksyneet sen. Ennen veteen astumista pitää huolehtia itsensä lähtökuntoon. Pääsääntö on, että fysiikan lait ovat voimassa.

Vaatteet

Usein pitkälahkeiset housut kannattaa ottaa pois, sillä virta ottaa lahkeisiin kuin purjeisiin. Jo lahkeiden kääriminen auttaa. Toisaalta, jos vesi on kylmää, kannattaa ehkä pitää vaatteet päällä ja jopa vetää jalkaan vettä imevät housut ja/tai vedenpitävät sadehousut ja antaa niiden täyttyä. Paikallaan seisova kylmäkin vesi suojaa virtavan veden jäähdyttävältä vaikutukselta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ne täytyy kävellä kuiviksi toisella puolen. Jos taas aiot uida, ota kaikki vaatteet pois – vaatteet päällä uiminen on raskasta. Vaatteet pakataan rinkan päälle, josta ne saa jälkikäteen nopeasti esiin.

Yläruumis kannattaa suojata hyvin kylmää vastaan – kuoritakki antaa aikaa hypotermiaa vastaan. Käsineet sen sijaan kannattaa ottaa pois ylityksen ajaksi. Niiden tehtävä on suojata kylmyydeltä, ja ne hoitavat hommansa paremmin kuivana, siis vastarannalla.

Takin taskuun tai muuten mukaan selvitymisvarustus: vesipullo, kartta, kuivat sukat, puukko, tulitikut, avaruushuopa (pepa-kangas), pilli ja puhelin tai hätälähetin. Mitä ikinä tarvitset, jos päädyt rannalle ilman reppua.

Jalkineet

Kahlatessa jalkineita tarvitaan kahteen tarkoitukseen: suojaamaan jalkoja ja antamaan parempi pito. Älä mene virtaan paljain jaloin – yksi terävä särmä voi pilata koko retken. Jalkoja kannattaa suojella myös kylmältä. Vedenpitävät sukat, vaikka muovipusseista, auttavat pitämään jalat lämpiminä.

Vaelluksella jalassasi on todennäköisesti joko kumisaappaat tai vaelluskengät tai -saappaat. Kumpienkin kanssa on taas kaksi vaihtehtoa: vaihtaa kengät ylitystä varten, tai ylittää joki marssikengissä. Kenkien vaihtoon menee noin varttitunti, mikä kannattaa huomioida jos ylityksiä on paljon tai tiheään.

Kumisaappaissa on yleensä melko pitkät varret, ja niistä on helppo ottaa sukat ja pohjalliset pois ylitystä varten. Saappaan sisään jäävä vesi muodostaa eristävän kerroksen jalan ympärille, samaan tapaan kuin märkäpuvussa, ja kahlaamon jälkeen veden voi kaataa saappaasta pois. Kumppareissa on myös ihanteellinen jäykkä ja pitävä pohja.

Vaelluskenkien vaihto on houkuttelevampaa, mutta ei välttämättä kannata. Todellinen vaihtoehto on ottaa sukat ja pohjalliset pois ja antaa kenkien kastua. Tässä strategiassa on se hyvä puoli, että vedessä on paras mahdollinen kenkä, joka suojaa nilkkaa ja antaa hyvän pidon. Huonona puolena, kengistä ja olosuhteista riippuen, kuivumiseen voi mennä kauan, ja märät kengät lisäävät riskiä saada rakkoja. Kylmässä, kivikossa tai muuten vaikeissa paikoissa, tai jos ylityksiä on tiheään, tämä voi silti olla paras vaihtoehto.

Jos aiot ylittää vaelluskengät jalassa, asiaa kannattaa ajatella jo kaupassa. Perinteiset nahkasaappaat ovat tukevat, mutta myös raskaat ja kuivuvat hitaasti, joten vaihtoehtoja kannattaa harkita. Äkkiä märkä, äkkiä kuiva on ihan hyvä strategia.

Jos vaihdat kengät, pakkaa ne repun sisään – kädestä ne putoavat helposti ja kaulassa ovat hengenvaarallisia, sillä kaatuessa ne voivat vetää pään veden alle. Nimim. Poroeno söi sukkani.

Ihanteelliset vaihtokengät ovat jäykkäpohjaiset, niissä on pitävä pohjakuvio, ne saa sidottua hyvin jalkaan ja ne suojaavat jalkoja joka puolelta kylmää, iskuja ja naarmuja vastaan. Ja ihan vain osoittaakseni, että muukin voi toimia: Finnmarkissa käytin varvastossuja, jotka on sidottu nilkkoihin varakengännauhoilla, ettei virta veisi niitä mennessään. Huonoa: Ne ovat kylmät, taipuvat virtauksessa, lisäävät vedenvastusta ja niissä on huono pito. Hyvää: koko ja paino.

Saappaanvartta voi jatkaa säärystimellä. Ne kiristetään (ei puristeta, veren pitää kiertää!) sekä saappaan varren ympärille, että jalan ympärille polven alapuolella, jolloin ne pitävän enimmät vedet poissa jaloista. Maalla liikuttaessa ne suojaava sääriä niin risuilta kuin kosteudeltakin.

Rinkka

Rinkan paino vaikuttaa ylityksen luonteeseen. Pakkaus on syytä tarkastaa ennen ylitystä. Pakkaa rinkan sisään kaikki, mitä voit – jo se suojaa tavaroita jonkin verran. Jos sinun täytyy heivata pakkauksesi, yksi iso kolli on helpompi löytää kuin kasa pieniä nyssäköitä ja löydät kaiken kerralla. Perusajatuksena on varautua kaikkiin skenaarioihin: onnistunut ylitys, kastuminen ja rinkan heivaaminen.

Mieti, mitä haluat tehdä ensimmäiseksi toisella puolella. Luultavasti sinulla on kylmä, etenkin jos olet käynyt uimassa. Kuivat vaatteet, tulentekovälineet ja kuuma vesi kannattaa pakata päälle. Makuupussinkin on hyvä olla käsillä.

Kastumista ajatellen, yritä pitää kaikki kuivana. Kaikki rinkan sisällä kannattaa pakata mahdollisimman vesitiiviisti – uudelleensuljettava pakastepussi on kova sana ja sisäkkäiset muovipussit auttavat asiaa. Erityisen tärkeää on suojata erikseen elektroniikka, ruoka ja kaikki, minkä on tarkoitus pitää sinut lämpimänä, kuten makuupussi. Kamera kannattaa siirtää housuntaskusta ilmataskuun. Ja vaikket muuta tekisi, niin pelkästä koko hoidon päälle vedetystä sadesuojasta on hyötyä.

Jos rinkka joutuu veden varaan, sen on parempi pysyä pinnalla. Paino ei ole ongelma, uivathan raskaat laivatkin – kyse on siitä, paljonko onnistut pakkaamaan ilmaa sen sisään. Rinkkalautta tai ilmatäytteinen makuualusta voivat auttaa jopa uittamaan sen yli, mutta mikä tahansa tiivis ilmatasku auttaa. Jos ilmatasku täyttyy vedellä, rinkasta tulee raskaampi nostaa.

Rinkan kellumisominaisuuksia kannattaa miettiä. Tärkeintä on, ettei se nouse pääsi yläpuolelle ja paina sinua veden alle. Tämä suosisi siis alapainoista pakkausta. Toisaalta, jos pakkaat reppuun nostetta vyötärön korkeudelle, lähelle selkää, vesi kannattelee sitä. Jos päätät pitää vyöremmin kiinni, rinkan noste kannattelee myös kantajaansa, mutta kannattaa pitä varansa, ettei vahingossa menetä otetta pohjasta. Syvissä ylityksissä ei kannata pitää solumuovista makuualustaa repun alla, missä siihen kohdistuu huomattava noste ja se alkaa kipata toisella puolella painopistettä olevia asioita – kuten päätä – veden alle.

Jokea ylittäessä ensisijainen tavoite on säilyttää tasapaino, ja hyvin selässä kiinni oleva rinkka auttaa. Erityisesti raskaiden taakkojen alla jokainen värähdys vavisuttaa tasapainoa kuin moukari, ja aina liukastuessa niskassasi roikkuva hirviö yrittää painaa maahan, tai ylityksissä siis veden alle.

Toisaalta kaatuessa on välttämätöntä, että rinkan voi saada nopeasti pois selästä, ettei se vedä mukanaan. 60 litran rinkkaan mahtuu 60 kiloa vettä. Lantiovyö auttaa tasapainon säilyttämisessä, mutta jätä se kiinni vain, jos olet varma, että pysyt hätätilanteessa veden alla kyllin rauhallisena ja pystyt avaamaan vyön helposti ja nopeasti. Kyse on elämästä ja kuolemasta. Harjoittelu auttaa. Ota huomioon, että hätätilanteessa olet vedessä kasvoillasi rinkan alla. Kuivaharjoittele rinkan irrottamisen liikesarjaa muutama kerta ennen kuin kastelet jalkasi. Olkaimia ja lantiovyötä kannattaa ehkä löysätä sen verran, että rinkan saa nopeasti selästä (ei liikaa, ettei tasapaino kärsi).

Jos aiot kahlata kasvot alavirtaan, kiinnitä lantiovyö. Jos kaadut, se hillitsee rinkan nousemista pääsi päälle. Jos rinkassa on nostetta, se voi jopa auttaa nousemaan pystyyn. HUOM! Ei makuualustaa rinkan alle. Ellet aio kiinnittää lantioyötä, älä kahlaa kasvot alavirtaan.

Rintaremmi pitää aina avata rannalla. Yhdessä vyössä on tarpeeksi avattavaa, ja lantiovyö auttaa enemmän, joten jos pitää vyön kiinni, niin mieluummin se. Edelleen, jos reppusi lähtee vyöstä huolimatta kellumaan, rintaremmi nousta kuristamaan kurkkua.

Rinkan irrottaminen tulee ajanokohtaiseksi, jos kaikki ei mene kuin Strömsössä.

Sauvat

Ylimääräisistä jaloista on kummasti apua. Yleisesti käytetään kahta menetelmää: jos käytät normaalisti kävelysauvoja, ne sopivat myös ylityksessä tasapainoiluun, perinteisen parimetrisen vaellussauvan taas saa vaikka puunrungosta. Vaikkei pitkää sauvaa käyttäisikään muuten, hankalassa ylityksessä tukeva parimetrinen sauva voi olla kahta hepposta kävelykeppiä parempi, ja sellaisen voi usein napata mukaansa maastosta. Ja tietysti, jos haluaa käyttää yhden sauvan tekniikkaa, toisen voi kepin kiinnittää rinkkaansa. Toisaalta kahdella voi olla helpompi säilyttää tasapainonsa, koska tukialue pysyy kolmiona.

Kävelykeppejä käytettäessä remmit saavat kiertää sormet, mutta eivät ranteita. Näin ne pysyvät mukana, mutta kiinni jäädessä eivät vedä nurin. Kokemukseni mukaan kapeat kärjet tarttuvat herkästi kivien väliin.

Kun kaikki on valmista, eikä ylittäminen vieläkään arveluta, on aika kastella jalat.

Keihäs on kova kävellä ja maantie raskas kantaa…

Ärsyttävää, kun on korvamato, joka ei ole laulu. Otsikko muuten juontaa albumista Asterix ja Gootit, jota on luettu iltasaduksi. Siitä päästäänkin päivän aiheeseen.

Fyysinen harjoittelu on siis alkanut herättelytreenillä. Toisin sanoen tarkoitus oli talsia noin 25 kilometriä noin 30 kilon rinkalla, mikä lähentelee sitä rasitusluokkaa, mitä Islannissa on odotettavissa. Tarkoitus oli siis vinkata kropalle, että virittää itseään kävelykuntoon.

Tavoitteeni oli pehmeä, suunnittelu sisälsi vain karttatiedusteluna noin 25 kilometrin suunnittelun ja parin mosaiikkipaketin heittämisen rinkkaan. Mosaiikki painaa noin 7 kg/m², joten arvelin 4 neliössä olevan suunnilleen sen 30 kiloa, kun rinkkaan tuli muutakin sälää ja painaa se itsekin jotain.

Toteutus ei aivan vastannut tavoitteita, mutta siitä voin syyttää ainoastaan leväperäistä suunnittelua. Ensimmäiset 20 kilsaa menivät jokseenkin heittämällä. Viimeiset 5 kilometriä olivat… no, hitaita. Matkaa kertyi yhteensä lähes 30 kilometriä. Ja kun kotona heitin rinkan puntariin, se näyttikin 37 kiloa.

Vertailun vuoksi: kun pari vuotta sitten lähdin Finnmarkkiin, fyysisen harjoitteluni päämäärä oli marssia 20 kilometriä 40 kilon rinkalla 4 tunnissa. Nyt se meni 5 tunnissa – mukaanlukien tauko merimieskirkolla ja kaupassa kiertely.

Motivaatiomäntynä oli mm. käydä Honkkarissa hakemassa turvaviiri ipanan pyörään, mutta mukaan sattui muutakin.

Yhteenveto: Kuntooni nähden turhan rankka harjoitus, löpö loppui loppua kohti (kiitokset muuten Juholle, joka lähti saattamaan ja tsemppasi kotiovelle saakka). Toisaalta, jos olisin tehnyt suunnittelemani harjoituksen, kropalle tarkoitettu viesti alkaa tsempata ei välttämättä olisi mennyt perille. Arvioni omasta kunnosta osui siis kohdelleen paremmin kuin harjoituksen suunnittelu. Kuntoa pitää kuitenkin tsempata, sillä viime kesänä tuo olisi ollut helppo treeni. Silloin en tosin vetänyt sitä kylmiltäni.

Asiaan liittyen, minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi olen lähdössä Islantiin…