Islanti 2015 – reittisuunnitelma

No niin. Esiselvittelyjä on tehty, ja on aika julkistaa ensimmäinen varsinainen versio reittisuunnitelmasta Islannin vaellukselle. Monet yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta suunnitellun reitin pitäisi olla sekä ylipäätään mahdollinen että toteutettavissa yksinvaelluksena määräajassa.

Reitti

Olen merkinnyt kartalle reittipisteitä, joiden kautta aion kulkea, sekä vaihtoehtoisia reittejä. Myöhemmin ilmenevät syyt saattavat tietysti johtaa sekä reittipisteiden ohittamiseen että reiteiltä poikkeamiseen. Suunnitelma tässä vaiheessa on kuitenkin tämä.

Islanti 2015 reittisuunnitelma.
Islanti 2015 reittisuunnitelma.

Lennän keskiviikkoaamuna Reykjavikista Akyreyriin, ja jatkan bussilla itään. Varsinainen matka alkaa luontevasti Ljósavatnin rannoilta, laamanni Thorgeir Torkelssonin kotitalon tienoilta. Noin vuonna 1000 Thorgeir, pakanoiden pappi ja päällikkö oli ratkaisevassa asemassa, kun päätettiin Islannin kääntymisestä kristinuskoon. Päätöksessään vapaavaltio osoitti huomattavaa avomielisyyttä salliessaan myös vanhojen jumalten palvomisen yksityisesti. Kotona Thorgeir itse kuitenkin heitti epäjumalankuvansa läheiseen vesiputoukseen, joka siitä pitäen on tunnettu nimellä Godafoss – mikä onkin luontevasti seuraava reittipiste, viitisen kilometriä kehätietä pitkin.

Varsinainen vaellus taas alkaa Godafossenilta, ja jatkuu Bardardalur -laakson itäpuolellaa, ylhäällä nummella, aina Aldeyjarfoss -putoukselle saakka, jonne laakson aikanaan katsottiin päättyvän. Matkaa jatketaan ensin jokivartta, sitten  idempänä Vatnajökull -jäätikön pohjoispuolisessa autiomaassa, suoraan etelään kohti Trölladyngja -vuorta. Olosuhteiden niin salliessa sen voisi koettaa huiputtaakin. Huipulla tosin on kuoppa.

Vuoren pohjois- ja eteläpuolitse kulkee tie. Pohjoispuolitse kulkeva tie on uudempi, ja johtaa suoraan sillalle. Eteläpuolella on vanha, huonokuntoisempi tie, vähemmän vettä, ja sitä kulkiessä päätyy kahlaamaan ennen seuraavaa reittipistettä, Toivon laaksoa.

Bardur Heyangurs-Bjarnason, Bardardalur -laakson ensimmäinen asukas tuli pian siihen tulokseen, että jäätikön eteläpuolella ruoho on vihreämpää, ja lähetti poikansa tutkimusmatkalle, selvittämään kulkiko saaren läpi tietä. Tässä laaksossa eteläinen Islanti avautui heidän eteensä, ja he palasivat hyvine uutisine kotiinsa. Muutto tapahtui talvella pari vuotta myöhemmin. Olen siis jäljillä.

Täältä seuraillaan jäätikön reunaa Tungna -joen lähteille (tai, no… se alkaa jäätiköltä) Jökullgrinduriin. Näin siksi, että tämä on ilmeisesti ainoa paikka, josta joen edes voi yrittää ylittää ennen Sigeldufossin siltaa. Jos siis pääsen yli, jatkan eteläisempää reittivaihtoehtoa Landmannalaugariin, muussa tapauksessa kierrän sillan kautta pohjoista reittiä pitkin.

Tähän kaikkeen kuluu aikaa arviolta pari viikkoa. Suunnitelman mukaan lähetän itselleni täydennysruokaa odottamaan Landmannalaugariin, ja jatkan sieltä Islannin suosituimmalle ja kehutuimmalle reitille Laugavegurille. Reitti päättyy virallisesti Thorsmörkin kansallispuistoon, mutta sieltä jatkuu luontevasti Fimmvörðuhálsin reitti parin vuoren välistä Skogarin kylään kehätien varrelle.

Skogar on viiden kilometrin päässä rannasta, joten olisihan se suuri sääli, jos en ainakin yrittäisi päästä kastelemaan varpaitani valtameressä. Toisaalta, olosuhteet voivat olla mitä tahansa, minulla on niskassa jo kolmisenstaa kilometriä ja Fimmvörðuhálsin solan kautta kulkevan reitin pituus on 25 kilometriä ja nousua kertyy kilometri – ja alaskin pitää tulla. Yksi vaihtoehto on yöpyä solassa ja kävellä aamulla merelle ja takaisin tielle. Pitää miettiä.

Yleisiä huomioita

Kauanko kuluu aikaa? Niin paljon kuin siihen käyttää. Jos tulee kiire, pitää askeltaa vähän enemmän tai oikaista tai jättää jotain väliin, mutta toisaalta eipä matkalla ole mieltä seisoskellakaan. Palatessa haluan käyttää Reykjavikissa ainakin yhden kokonaisen päivän, joten takaisin pitäisi tulla viimeistään maanantaina 24. päivä, mieluummin ehkä tähtäisin kuitenkin sunnuntai 23. päivään.

Nummelta noustessa reitti seuraa melko tarkasti Euroopan ja Amerikan laattojen rajalinjaa, toisin sanoen se on seismisesti aktiivista aluetta. Vieressä on myös Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull, jonka alla on useita aktiivisia tulivuoria. Täytyykin perehtyä vulkanismiin ja jäätikkötutkimukseen.

Kesäaikaan vallitseva tuulensuunta on etelä, mikä tarkoittaa, että reitin alkuosan voi odottaa olevan tähän aikaan vuodesta melko kuiva, kun Vatnajökull imee sateet. Tarkkanäköinen tosin huomaa tämän jo kartastakin… Pohjoisessa on kuitenkin olemassa todellinen hiekkamyrskyjen vaara.

Toivon solasta alkaen on odotettavissa enemmän sadetta, ja hiekkaa. Sola itse on myös geotermisesti aktiivista aluetta. Oma lukunsa alueella on mahdollinen juoksuhiekka (jäätiköistä lähtee paljon vettä ja maaperä on moreenipitoista), joten pitää kerrata juoksuhiekkaprotokolla. Suurempia ongelmia luultavasti kuitenkin ovat jäätikköjokien ylitykset, jotka voivat vaatia ajoittamista.

Niin, ja saagoihinkin pitäisi ehtiä perehtymään.

Islanti on… mielenkiintoinen maa.