YLITYS VI – Päätös

Jatkamme sarjaamme vesistöjen ylitys vaelluksella. Olemme suunnitelleet reitin ennen lähtöä, päässeet maastoon, tiedustelleet ylityspaikan ja suunnitelleet miten menemme joesta yli. Ennen kuin kastelemme jalkamme, on tehtävä elintärkeä päätös: lähdetäänkö ylipäätään ylittämään. Toisin sanoen on aika arvioida suunnitelma.

Kysy itseltäsi, onko todella tarpeen mennä yli? Jos on, onko tämä siihen hyvä paikka? Onko suunnitelma toteuttamiskelpoinen? Harkitse vaaroja. Uskotko, että SINÄ pystyt siihen NYT?

Sovella varovaisuusperiaatetta. Ylittämiseen menee aina pidempään, vesi on kylmempää, virtaus kovempi, joki syvempi ja kivet vähintään puolet liukkaampia kuin olet arvioinut. Ylityksestä ei ole suurtakaan iloa, jos et selviä hengissä.

Tyypillisiä virheitä:

  • Ylittäminen, kun vesi on korkealla.
  • Ajatteluvirheet. Joen toisella puolella odottava auto voi näyttää olevan lähellä… 50 edellistä ylitystä ovat menneet loistavasti…
  • Veden pelko – suunnitelmassa voi olla riskejä, jotka johtuvat yrityksestä pitää jalat kuivina. Voi kuitenkin olla turvallisempaa kastella jalat kuin yrittää pitää ne kuivina esimerkiksi kivillä hyppimällä. Loukkaantuminen tai hukkuminen vastaan märät jalat, kannattaa miettiä.
  • Sään aliarviointi. Sade pahentaa virtausta aina, lisäksi se, samoin kuin tuuli, lisää hypotermian riskiä. Jos ylityksiä on edessä useita tai olet tulossa samaa tietä takaisin, sade voi tehdä jatkosta mahdottoman, ja olisi parempi leirityä odottamaan.

Tässä vaiheessa typeryys – kuten liika itsevarmuus – voi tappaa. Kokeneet vaeltajat ovat vähintään yhtä suuressa vaarassa. Tämä nimenomainen ylitys ei nimittäin piittaa pätkääkään niistä kaikista, jotka olet jo selvittänyt, ja voi koitua kohtalokkaaksi aivan yhtä helposti kuin joku paljon vaativampikin. Yksikin väärä liike voi tappaa. Sinut.

Jos vähääkään epäilet, ettei suunnitelma toimi, hylkää se. Jos suunnitelma tuntuu mistä tahansa syystä huonolta, hylkää se. Jos et ole valmis uimaan, hylkää se. Optimismi on uskoa siihen, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa – mutta tuossakaan maailmassa joen ylitys ei välttämättä onnistu. Toiveajattelulle ei ole sijaa. Optimistinkin on paras varautua pahimpaan.

Entä jos hylkäät sunnitelman? Hätä on kaikkea muuta kuin tämän näköinen. Tee uusi suunnitelma, etsi uusi paikka, odota, ota käyttöön B-suunnitelma tai käänny takaisin. Sekin vaatii sisua, että osaa tunnustaa tappionsa.

Kyseessä on elämäsi tähän asti tärkein ratkaisu. Päätös jäädä rannalle voi pelastaa henkesi.

Tämä päätös on varmistin, jonka tarkoitus on estää sinua tekemästä typeryyksiä, ainakaan ajattelematta ensin. Yleisesti ottaen on turvallisempaa pysyä kuivilla. Jos kuitenkin olet varma, että haluat jatkaa, on aika valmistautua ylitykseen.

YLITYS V – Suunnitelma

Sarjamme vesistöjen ylityksestä vaelluksella jatkuu. Olemme jo maastossa ja tiedustelleet paikan, josta voisi yrittää yli. Jos kotiläksyt on tehty, tämän vaiheen pitäisi olla melko helppo.

Ennen kuin lähdet ylittämään jokea, tee suunnitelma.

Kuiva ylitys

Kuiva ylitys on paras. Jos vettä on vähemmän kuin saappaansuuhun, voi ylitystä pitää kuivana. Koeta löytää jonkinlainen silta, tai paikka, jossa pääsee kävelemään yli kiviä pitkin. Muista kuitenkin, että kivet ja puut ovat liukkaita. Älä ota riskejä, tai kuivasta ylityksestä tulee läpimärkä, ja voit lisäksi loukata itsesi. Märät jalat ovat parempi kuin märkä vaeltaja.

Milloin?

Ei ole samantekevää, milloin lähtee kahlaamaan. Syvyys ja virtaus vaihtelevat vuodenajasta, päivästä ja jopa tunnista toiseen. Sateessa tai sen jälkeen – paljonkin sen jälkeen, jos yläjuoksulla on satanut – virtaus voi olla jopa moninkertainen. Veden korkeus voi muuttua nopeastikin. Ukkosmyrskyt, missä niitä esiintyy, ovat todennäköisempiä iltapäivällä. Jäätikköjoet saavat voimansa sulamisesta, ja ovat matalimmillaan aamukahden ja seitsemän välillä, ylimmillään iltapäivällä tai sateen jälkeen. Ota huomioon etäisyys jäätikköön.

Ylitykseen valmisteluineen ja jälkitoimineen menee yllättävän paljon aikaa, eikä pimeys saa painaa päälle. Aamu on hyvä aika: valoa ja lämpöä riittää, eivätkä kilometrit vielä paina päälle. Lämpö on erityisen mukavaa, jos vastarannalle päätyy uimareissun jälkeen. Aamua odottaessa voi vaikka pystyttää leirin.

Reitti

Tutki veden pintaa kahlaamossa ja hahmottele tiedustelutietojen pohjalta reitti, jota aiot kulkea. Päävaihtoehtoja on neljä: ylävirtaan, suoraan, alavirtaan ja mutkitellen. Fysiikan lait ovat voimassa.

Ylävirtaan

Viistosti ylävirtaan kuljettaessa on se hyvä puoli, että näet, minne olet menossa. Jos kompastut, virta vie sinut tulosuuntaasi ja tasapainon säilyttäminen on helpompaa kuin muissa suunnissa. Koska pystyt pitämään asemasi, on seuraavan askelen hahmottaminen helpompaa niin katsomalla kuin tunnustelemallakin. Myös asento on luonteva, koska nojaat eteenpäin virtaan. Toisaalta virtaa vastaan kulkeminen on äärimmäisen raskasta, etenkin syvemmässä vedessä.

Suoraan

Suora reitti on yleensä lyhin, ja sallii liikkumisen suoraan kohti vastarantaa, kohtisuoraan virtaa vasten. Eteenpäin kävellessä on samoja etuja kuin ylävirtaan mennessä, eli näkee ja pystyy tunnustelemaan askeleensa paremmin. Kompastumisesta toipuminen on kuitenkin vaikeampaa, koska jalat ovat virran suhteen samalla linjalla – jos virta vie toisen, toisesta ei ole juuri apua. Toisaalta sivusuunnassa vaeltajan profiili on pienempi ja virtauksen vaikutus siis heikompi.

Alavirtaan

Alavirtaan suuntautuva reitti on hyvä, kun virtaus on voimakkaampi tai vesi syvempää, jolloin ylitys alkaa lähestyä uimista. Alavirtaan kuljettaessa virtaus voi jopa auttaa ylitystä. Menetelmä on kevyempi kuin virran vastustaminen, ja säästää voimia. Virtaus auttaa saamaan kengän alle paremman pidon kuin suoralla reitillä. Jos vesi on syvää ja rinkka kelluu, se voi nostaa irti pohjasta, jolloin päätyy joka tapauksessa alavirtaan.

Ongelmana on, että voimakkaassa virtauksessa kasvot on yleensä pidettävä ylävirran puolella myös alavirtaan kuljettaessa, ja eteneminen tapahtuu takaviistoon. Seuraavaa askelta on vaikea nähdä tai koetella. Syvemmässä vedessä kannattaakin ehkä kääntyä jonkin verran sivuttain, jolloin myös veden vastus pienenee.

Miksi eteneminen kasvot alavirtaan olisi huono ajatus?

  • Vesi osuu jalkoihin takaapäin. Se voi kiilata jalkaterän koloon tai potkaista alta jalan tai kaksi.
  • Sauvaan on nojattava koko painolla, eli tekniikka sopii paremmin yhden tukevan sauvan kanssa. Mikään ei murra virtaa takanasi.
  • Jos kaadut eteenpäin, virta voi alkaa työntää rinkkaa ylitsesi ja se alkaa painaa sinua veden alle.
  • näe, mitä ylävirran suunnalta on tulossa.

Oikein käytettynä tässäkin tyylissä on tosin etunsa: virran vastus on pienempi, näet eteesi ja, jos vesi työntää jalat altasi, putoat takapuolellesi jalat valmiiksi kohti alavirtaa, ja olet siis valmiiksi oikeassa asennossa suunnittelematonta uimareissua varten.

Mutkitellen

Jokea ei välttämättä kannata ylittää yhdellä vedolla. Leveän kahlaamon keskellä voi olla saaria tai särkkiä, joille voi poiketa lepäämään. Näiden reittipisteiden välillä voi olla syytä käyttää eri etenemissuuntia ja -tekniikoita.

Suunnitelma

Hahmottele reitti ja valitse tekniikat, joilla menet yli. Suunittele myös toiminta, jos homma menee mönkään – jos kaadut, juutut tai joudut kääntymään takaisin. Suunnitelmaa tehdessä mieti myös miten aiot pakata tavarasi, mitä pistät jalkaasi ja mitä aiot tehdä, kun olet päässyt kuivalle maalle.

Unohtuiko jotain? Kommentoi!

Seuraavana ylityksen tärkein valinta, eli päätös mennäkö yli vai eikö mennä?

Islanti 2015 – reittisuunnitelma

No niin. Esiselvittelyjä on tehty, ja on aika julkistaa ensimmäinen varsinainen versio reittisuunnitelmasta Islannin vaellukselle. Monet yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta suunnitellun reitin pitäisi olla sekä ylipäätään mahdollinen että toteutettavissa yksinvaelluksena määräajassa.

Reitti

Olen merkinnyt kartalle reittipisteitä, joiden kautta aion kulkea, sekä vaihtoehtoisia reittejä. Myöhemmin ilmenevät syyt saattavat tietysti johtaa sekä reittipisteiden ohittamiseen että reiteiltä poikkeamiseen. Suunnitelma tässä vaiheessa on kuitenkin tämä.

Islanti 2015 reittisuunnitelma.
Islanti 2015 reittisuunnitelma.

Lennän keskiviikkoaamuna Reykjavikista Akyreyriin, ja jatkan bussilla itään. Varsinainen matka alkaa luontevasti Ljósavatnin rannoilta, laamanni Thorgeir Torkelssonin kotitalon tienoilta. Noin vuonna 1000 Thorgeir, pakanoiden pappi ja päällikkö oli ratkaisevassa asemassa, kun päätettiin Islannin kääntymisestä kristinuskoon. Päätöksessään vapaavaltio osoitti huomattavaa avomielisyyttä salliessaan myös vanhojen jumalten palvomisen yksityisesti. Kotona Thorgeir itse kuitenkin heitti epäjumalankuvansa läheiseen vesiputoukseen, joka siitä pitäen on tunnettu nimellä Godafoss – mikä onkin luontevasti seuraava reittipiste, viitisen kilometriä kehätietä pitkin.

Varsinainen vaellus taas alkaa Godafossenilta, ja jatkuu Bardardalur -laakson itäpuolellaa, ylhäällä nummella, aina Aldeyjarfoss -putoukselle saakka, jonne laakson aikanaan katsottiin päättyvän. Matkaa jatketaan ensin jokivartta, sitten  idempänä Vatnajökull -jäätikön pohjoispuolisessa autiomaassa, suoraan etelään kohti Trölladyngja -vuorta. Olosuhteiden niin salliessa sen voisi koettaa huiputtaakin. Huipulla tosin on kuoppa.

Vuoren pohjois- ja eteläpuolitse kulkee tie. Pohjoispuolitse kulkeva tie on uudempi, ja johtaa suoraan sillalle. Eteläpuolella on vanha, huonokuntoisempi tie, vähemmän vettä, ja sitä kulkiessä päätyy kahlaamaan ennen seuraavaa reittipistettä, Toivon laaksoa.

Bardur Heyangurs-Bjarnason, Bardardalur -laakson ensimmäinen asukas tuli pian siihen tulokseen, että jäätikön eteläpuolella ruoho on vihreämpää, ja lähetti poikansa tutkimusmatkalle, selvittämään kulkiko saaren läpi tietä. Tässä laaksossa eteläinen Islanti avautui heidän eteensä, ja he palasivat hyvine uutisine kotiinsa. Muutto tapahtui talvella pari vuotta myöhemmin. Olen siis jäljillä.

Täältä seuraillaan jäätikön reunaa Tungna -joen lähteille (tai, no… se alkaa jäätiköltä) Jökullgrinduriin. Näin siksi, että tämä on ilmeisesti ainoa paikka, josta joen edes voi yrittää ylittää ennen Sigeldufossin siltaa. Jos siis pääsen yli, jatkan eteläisempää reittivaihtoehtoa Landmannalaugariin, muussa tapauksessa kierrän sillan kautta pohjoista reittiä pitkin.

Tähän kaikkeen kuluu aikaa arviolta pari viikkoa. Suunnitelman mukaan lähetän itselleni täydennysruokaa odottamaan Landmannalaugariin, ja jatkan sieltä Islannin suosituimmalle ja kehutuimmalle reitille Laugavegurille. Reitti päättyy virallisesti Thorsmörkin kansallispuistoon, mutta sieltä jatkuu luontevasti Fimmvörðuhálsin reitti parin vuoren välistä Skogarin kylään kehätien varrelle.

Skogar on viiden kilometrin päässä rannasta, joten olisihan se suuri sääli, jos en ainakin yrittäisi päästä kastelemaan varpaitani valtameressä. Toisaalta, olosuhteet voivat olla mitä tahansa, minulla on niskassa jo kolmisenstaa kilometriä ja Fimmvörðuhálsin solan kautta kulkevan reitin pituus on 25 kilometriä ja nousua kertyy kilometri – ja alaskin pitää tulla. Yksi vaihtoehto on yöpyä solassa ja kävellä aamulla merelle ja takaisin tielle. Pitää miettiä.

Yleisiä huomioita

Kauanko kuluu aikaa? Niin paljon kuin siihen käyttää. Jos tulee kiire, pitää askeltaa vähän enemmän tai oikaista tai jättää jotain väliin, mutta toisaalta eipä matkalla ole mieltä seisoskellakaan. Palatessa haluan käyttää Reykjavikissa ainakin yhden kokonaisen päivän, joten takaisin pitäisi tulla viimeistään maanantaina 24. päivä, mieluummin ehkä tähtäisin kuitenkin sunnuntai 23. päivään.

Nummelta noustessa reitti seuraa melko tarkasti Euroopan ja Amerikan laattojen rajalinjaa, toisin sanoen se on seismisesti aktiivista aluetta. Vieressä on myös Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull, jonka alla on useita aktiivisia tulivuoria. Täytyykin perehtyä vulkanismiin ja jäätikkötutkimukseen.

Kesäaikaan vallitseva tuulensuunta on etelä, mikä tarkoittaa, että reitin alkuosan voi odottaa olevan tähän aikaan vuodesta melko kuiva, kun Vatnajökull imee sateet. Tarkkanäköinen tosin huomaa tämän jo kartastakin… Pohjoisessa on kuitenkin olemassa todellinen hiekkamyrskyjen vaara.

Toivon solasta alkaen on odotettavissa enemmän sadetta, ja hiekkaa. Sola itse on myös geotermisesti aktiivista aluetta. Oma lukunsa alueella on mahdollinen juoksuhiekka (jäätiköistä lähtee paljon vettä ja maaperä on moreenipitoista), joten pitää kerrata juoksuhiekkaprotokolla. Suurempia ongelmia luultavasti kuitenkin ovat jäätikköjokien ylitykset, jotka voivat vaatia ajoittamista.

Niin, ja saagoihinkin pitäisi ehtiä perehtymään.

Islanti on… mielenkiintoinen maa.

YLITYS IV – Tiedustelu

Jatkamme sarjaamme aiheesta kahlaaminen vesistön yli. Olemme lopulta paikan päällä. Huolellisesta reittisuunnittelusta huolimatta olemme saapuneet joelle, jonka yli on kahlattava. On aika vetää syvään henkeä.

Sitten on aika vetää syvään henkeä toistamiseen. Jokainen hätiköity sekunti voi merkitä tuskallista minuuttia kylmässä vedessä. Jos joen yli ei voi harpata siitä paikasta, sopivan ylityspaikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Etsi paikka, josta näkee jokivartta hyvän matkaa kumpaankin suuntaan. Olosuhteista riippuen rakennuksen katto, mäki, kivi tai puu voi ajaa asian. Parasta paikkaa kannattaa etsiä sekä ylä- että alavirran puolelta ja kauempaa rannasta.

Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Jos polku johtaa suoraan jokeen, ja toiselta puoleta ylös, paikka on luultavasti hyvä. Tai sitten ei. Ehkä keskeltä virtaa on juuri irronnut iso kivi ja sinne on jäänyt kuoppa, ja tällä hetkellä sadan metrin päästä, mutkan takaa, pääsisikin kuivin jaloin yli. Ylityspaikan etsimiseen käytetty aika maksaa helposti itsensä takaisin helpompana ylityksenä. Jos olet valmis kulkemaan pidemmälle, vesimäärä vähenee ylävirran suunnalla.

Tiedustellessasi katso mihin astut. Rannat ovat täynnä liukkaita kiviä, levää ja muuta. Loukkaantuminen tai kastuminen ennen kuin olet edes päättänyt, haluatko yrittää ylitystä on paitsi typerää, myös vaarallista – ties mihin voit ajautua.

Arvioi nämä

  • Sää. Sateet voivat nostaa veden virtausta, jäätikköjoissa myös lämmin sää. Kuurosateiden jälkeen veden virtaus voi olla jopa ”puuskitaista”. Puuskittaisesta puheen ollen, tuuli voi horjuttaa tasapainoa. Kylmässä ja sateessa hypotermian vaara pahenee, ja dippaaminen voi tappaa.
  • Töyräiden jyrkkyys ja kasvillisuuden kulkukelpoisuus molemmin puolin, myös kauempana joesta. Et halua jäädä jumiin jokeen tai vastarannalle. Jyrkkä töyräs voi jatkua jyrkkänä veden alla. Jos joen molemmin puolin näkyy poropolkuja, se saattaa olla hyvä merkki.
  • Veden virtaus, kirkkaus ja lämpötila. Virtaus on käytännössä vesimassan voima, kun se työntää sinua alavirtaan. Polven ylittävä virtaus on aina vaarallinen. Veden kirkkaus vaikuttaa syvyyden arviointiin, sekä askelten tähystämiseen. Sameassa vedessä kuopat, kivet ja muun ryönän, kuten pohjaan tarttuneet oksat, havaitsee huonommin, mikä hidastaa menoa pahasti. Veden pinnan tulkinnasta tulee entistä tärkeämpää. Kylmä vesi lisää hypotermian vaaraa.
  • Joenpohja. Tasainen sora- tai hiekkapohja on loistava, mutta usein on kuljettava kivisempää tietä. Kivet ovat liukkaita, keikkuvat ja luisuvat. Jos jalka lipsahtaa niiden väliin, voit loukkaantua (esim. haava, nyrjähdys tai murtuma), kaatua tai jäädä jumiin. Viimemainittu voi tappaa, vaikkei hukkuisikaan. Akanvirrat tekevät pohjasta kohdallaan vaarallisen.
  • Ylävirta. Vesi voi tuoda mukanaan ryönää, joka siis osuisi sinuun. Vesiputouksen lähellä voi olla vaarallisia virtauksia ja pohjakuoppia. Joki voi tuoda mukanaan puita tai muuta isompaa ryönää. Jos ylävirrasta syöksyy harmaata vettä tai kuulostaa kuin ukkonen laskeutuisi joenuomaa, ota jalat allesi, nouse ylemmäs ja varo hyökyaaltoa.
  • Alavirta. Jos kaadut, pääset pystyyn tai ajadut tänne. Kolmas vaihtoehto on huonompi. Ylityspaikalle on bonusta, jos uimarit ajelehtivat sieltä esimerkiksi särkälle tai matalaan rantaveteen, jopa vastarannalle. Vaarallisia asioita alajuoksulla sen sijaan ovat vesiputoukset, kosket, lohkareet, kivet, vedessä olevat tai veden ylle kurottavat puut sekä oksat, joihin voi jäädä kiinni tai jotka voivat painaa veden alle. Viisi senttiä vettä riittää hukkumiseen. Huomioi, että selässäsi on rinkka.
  • Uomat. Useampi parempi. Saaret, jotka jakavat veden virtauksen, ovat hyvä merkki. Sellaista voi käyttää välietappina ja se jakaa tehokkaasti virtausta muualle kuin siihen, missä satut olemaan. Veden virtaus on myös heikompi aivan saaren sekä ylä- että alapuolella, samoin joki on usein leveämpi ja matalampi. Myös särkät rikkovat veden virtausta, mutta ne eivät välttämättä näy rannalle. Tämä kuitenkin toimii vain suoralla osuudella – sisäkaarteeseen voi muodostua saaria, ulkokaarteessa ollessa syvä ja voimakas virtaus. Ks. fysiikan lait.
  • Leveys ja syvyys. Yleisesti ottaen leveämpi on parempi. Jos leveä joki on syvä, virtaus on usein pienempi, ja jos se on matala, vipuvaikutus on aina pienempi. Kahlatessa matalampi on parempi, tai menee uimareissuksi. Syvässä vedessä menettää lämpöä tehokkaammin, jalat voivat irrota pohjasta ja varusteet on vaikeampi pitää kuivana. Vastaavasti syvä, kapea ja nopeasti virtaava vesi on hengenvaarallista. Erityisesti, jos joki kapenee tai sukeltaa jyrkkien seinämien väliin, siitä voi olla mahdotonta päästä yli.
  • Vaarallinen syvyys riippuu ennen kaikkea virran nopeudesta. Kysymys on siitä, pysyykö pystyssä ja pystyykö etenemään. Jos virtaus on tuntuva, todella vaarallinen syvyys alkaa polven yläpuolelta. Jos virtaus on vähäinen, syvyys ei välttämättä ole ongelma. Virtaus voi kuitenkin vaihdella eri kohdissa, jokea, ks. fysiikan lait.
  • Muoto. Valitse suora joenpätkä. S-mutkan keskellä saattaa olla turvallisin paikka, koska alajuoksulla siinä on usein särkkä, jolle ajautua ja yläjuoksun mutka suojaa jonkin verran. Kuitenkin itse ylityspaikan  on tärkeää olla suora, tai sen jompi kumpi reuna on jyrkkä (ks. fysiikan lait).

Unohtuiko jotain? Kerro!

Jos olet löytänyt paikan, josta voisi ylittää yli, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen – ylityksen suunnitteluun.

Filtterityö lasimaalauksesta

Filtterityö. Perustuu noin vuodelta 1500 peräisin olevaan lasimaalaukseen Clunyn museossa Pariisissa.
Filtterityö. Perustana valokuva normandialaisesta lasimaalauksesta  ”Quatre perdrix” (Neljä peltopyytä) noin vuodelta 1500. Lasityö on Clunyn keskiaikamuseossa Pariisissa (Cl 1050). Yksityiskohdat erottuvat täysikokoisessa kuvassa.

YLITYS III – Ennen lähtöä

Jatkamme artikkelisarjaa vesistöjen ylityksistä vaelluksella. Ylittäessä turvallisempi on parempi ja kuivempi on parempi. Paras tapa saavuttaa nämä päämäärät on tehdä kotiläksyt.

  • Tutki karttoja ja ilmakuvia. Se ei korvaa varsinaista maastotiedustelua, mutta hyvin luettu kartta auttaa suunnittelemaan reitin, joka johtaa suoraan hyviin ylityspaikkoihin.
  • Fysiikan lait ovat voimassa.
  • Jos jossain on silta tai merkitty kahlaamo, suunnittele reitti sen mukaisesti.
  • Selvitä jokien valuma-alueet sekä kahlaamisen kannalta houkuttelevat ja uhkaavat maastonmuodot. Tutki korkeuskäyriä joen lähellä. Lähellä toisiaan olevat käyrät tarkoittavat jyrkkää rinnettä, kauempana olevat loivaa. Viimemainittu on yleensä parempi.
  • Huomioi sää ja vuodenaika.
  • Selvitä tekijät, jotka vaikuttavat veden virtaukseen alueella, ja mikä on tilanne lähtöhetkellä.
  • Pyri tutustumaan aikaisempien kulkijoiden kokemuksiin.

Suunnittele vaihtoehtoiset reitit. Suunniteltu ylitys voi osoittautua huonoksi ajatukseksi. Jos olet meno-paluu -retkellä, tarvitset vaihtoehdon molemmille rannoille, koska palatessa kahlaamo saattaa tulvia. Vaihtoehtoista polkua ei välttämättä ole, joten topografisella kartalla suunnistaminen on välttämätön ylitystaito.

Valmistaudu odottamaan, jopa päiviä. Vaihtoehtoisesti voit vaikka hukkua. Kotona ollaan varmasti tyytyväisempiä, jos palaat myöhässä, kuin jos hukutat itsesi hoppuillemalla korkealla olevaan jokeen. Huolehdi, että myös kotona/tien varressa tiedetään, että viipymisesi on merkki varovaisuudesta eikä kutsu naaraamaan.

Mitä muuta voi tehdä valmisteluvaiheessa? Jotain varusteita?

Sitten maastoon. Mitä tehdä, kun lähestyy jokea? On aika tiedustella!

YLITYS II – Fysiikan lait ovat voimassa

Jatkamme aiheesta vesistöjen ylitykset kahlaamalla. Johdanto on esitetty aiemmin.

Terve järki on ylivoimaisesti hyödyllisin työkalu pyrittäessä vaelluksella joen yli. Tälle oivalle moottorille on annettava myös polttoainetta, eli tässä tapauksessa tietoa siitä, miten liikkuva vesi käyttäytyy. Tätä kutsutaan hydrodynamiikaksi. Hydrodynamiikan perusteiden ymmärtäminen auttaa arvioimaan, miten vesi käyttäytyy ylityspaikassa ja suunnittelemaan ylityksesi. Se voi pelastaa henkesi.

Eräitä yleispäteviä lakeja

  1. Ellei joki haaraudu tai siihen tule lisää vettä, sen virtaus on vakio, eli vesimäärä joka kulkee tietyn halkileikkauksen läpi sekunnissa on vakio. Toisin sanoen, mitä suurempi halkileikkaus, sitä hitaammin vesi siinä liikkuu. Virtaus on pienintä leveissä suvannoissa, mutta ongelmaksi voi muodostua syvyys. Vaarallisimpia paikkoja ovat usein kapeat tyvenet kohdat, koska ne ovat joko syviä, niissä on suuri virtausnopeus tai molempia. Yleensä leveät ja matalat kohdat ovat turvallisimpia, koska suuri pinta-ala merkitsee pienempää virtausnopeutta, eikä vipuvaikutus ole niin paha.
  2. Kosketus pohjan kanssa hidastaa vettä. Tästä seuraa, että kahlatessa vesi liikkuu hitaimmin jalan alla, ja pohjakosketus on usein kohtalaisen pitävä. Toisaalta veden virtausnopeus kasvaa, mitä kauemmaksi pohjasta tullaan, eli se on voimakkaimmillaan lähellä pintaa. Aivan pinnassa vesi tosin voi tuulen vuoksi liikkua minne päin tahansa.
  3. Vesi virtaa nopeammin kurvan ulkoreunassa. Tämä seuraa ensimmäisestä kohdasta. Tarkkaan ottaen virtausta ei nimittäin lasketa suoraan alasta, vaan ohuesta tilavuudesta, jonka läpi vesi kulkee. Mutkassa tämä tilavuus on suurempi ulkoreunassa, joten veden on kuljettava siellä nopeammin. Nopeammin liikkuva vesi myös kovertaa syvemmän uran, ja kurvan ulkoreunassa on usein sekä syvää että jyrkkä ranta.
  4. Vipu suurentaa voimaa. Mitä ylemmäs vesi ulottuu, sitä suurempi on sen horjuttava voima. Jos virtausnopeus on pieni, tämä ei välttämättä ole ongelma. Toisaalta tämä periaate tarkoittaa, että kahlatessa painopiste kannattaa pitää alhaalla, jotta siihen kohdistuva vipuvoima olisi pienempi.
  5. Kappaleeseen kohdistuva noste on yhtä suuri kuin sen syrjäyttämän nestemäärän paino (Arkhimedeen laki). Alaston ihminen kelluu noin hartiasyvyydessä – vaeltajan kelluvuuteen vaikuttaa lisäksi ensinnäkin se, paljonko hänen vaatteensa imevät vettä ja toisekseen se, paljonko hänen rinkassaan on ilmaa. Kelluvuus on paikallista – rinkan alaosassa oleva ilma syrjäyttää nestettä ennen kuin yläosassa oleva, ja rinkka, jonka alaosassa on paljon ilmaa, nousee siis kellumaan herkemmin kuin sellainen, jonka alaosassa on vähemmän ilmaa. Runsaasti ilmaa on esimerkiksi makuupussissa ja umpisolumuovisessa makuualustassa.

Lisäksi yleisiä, joskaan ei täysin universaaleja, sääntöjä:

  1. Vesi kuljettaa tehokkaasti lämpöä pinnalta, johon se on kosketuksissa. Tämä tietysti riippuu veden lämpötilasta, mutta Suomen oloissa tämä merkitsee, että hypotermian vaara on todellinen. Ongelmaa voi helpottaa minimoimalla vedessä vietetyn ajan, minimoimalla veden kanssa kosketuksissa olevan pinta-alan ja ehkäisemällä veden virtausta ihon pinnalla. Märkäpuku perustuu viimemainittuun ideaan.
  2. Joen pohjan muoto rannan lähellä vastaa joen rannan muotoa. Jos joki on paikassa, jossa veden korkeus vaihtelee, todennäköisesti osut paikalle hetkellä, jolloin se ei ole korkeimmillaan. Rannan maasto siis on joen pohjaa. Jos taas joen virtaus on melko vakio, se on voinut uurtaa itselleen vakaamman uoman. Joka tapauksessa, jos rannalla näkyy jyrkkärinteinen pahta, pohjan voi odottaa olevan samankaltainen, jos taas ranta laskeutuu kymmenien metrien matkalta loivasti kohti jokea, pohja on luultavasti samankaltainen – ainakin siltä puolen. Keskemmällä ja toisella rannalla tilanne voi olla jo toinen.
  3. Suurelta alueelta vetensä keräävässä joessa on suurempi virtaus. Jos joki on ainoa purkausuoma 300 neliökilometrin laaksosta vuorten välissä, sen virtauksen voi odottaa olevan melkoinen. Jos joki laskee yksittäiseltä rinteeltä, se voi kesäkaudella olla kuiva. Karttaa lukiessa kannattaa huomata, että joet luokitellaan leveyden mukaan. Yli 10 metriä leveästä joesta, jonka valuma-allas on pieni, voi päästä yli kuivin jaloin, kun taas kapeamman uoman yli voi olla mahdoton päästä, jos siinä on suuri virtaus.
  4. Jäätikköjokien osalta erikoisvaaroja ovat jäätikköjärven tulvapurkaus (Glacial Lake Outburst Flood, GLOF) ja sen sisarilmiö Jökulhlaup, jossa vesimassa on purkautuu jään alta. Myös aavikoilla esiintyy sateen jälkeen pikatulvia. Käytännössä näissä kyse on hyökyaallosta, joka ohjautuu luonnostaan jonkin joen uomaan. Suojautumisstrategiaksi oli jossain suositeltu menetelmää ”Pelastautukoon ken voi!”

Akanvirrat ja virtaus

Akanvirta on kohta, jossa vesi kulkee paikallisesti vastavirtaan. Akanvirtoja syntyy suurten kivien eteen tai taakse, etenkin lähellä rantaa. Sama ilmiö tapahtuu joen sisäkaarteessa (ks. laki 3 yllä). Niitä voi syntyä myös pinnan alla olevien kivien luona.

Esteen alapuolella olevassa akanvirrassa on usein (voimakaskin) pyörre ja sen kuluttama kuoppa, joka voi sortua kulkijan jalan alla. Akanvirran kuluttama sora on voinut levitä jokeen, joten hieman alempana voi olla kahlaamiseen soveltuva pohja. Jos kivi murtaa virtauksen, välittömästi sen yläpuolella on heikko virtaus, jossa mahdollisesti voi levähtää.

Veden virtausta voi kokeilla työntämällä siihen vaellussauvansa. Heittämällä kepin voi lisäksi arvioida, miten itselle kävisi veden varassa. Jos et syvässä vedessä pysy kävellen kepin perässä tai se ajautuu kivikkoon tai pyörteeseen, olet väärässä paikassa.

Menilö oikein? Onko vielä muita fysiikkaan liittyviä asioita, joita ylityksissä tulisi huomioida? Kommentoi!

Kun nämä asiat on ymmärretty, voidaan alkaa valmistautua vaellukselle.

YLITYS I – Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa

Ensimmäinen ”oikea” ylitykseni oli polulla, joka ylitti 5 metriä leveän joen kivikossa. Ihmettelin ainakin varttitunnin, ennen kuin hypin yli kiviä pitkin. Niillä taidoilla ei paljon jokia ylitelty. Sittemmin olen kävellyt läpi puolet isommista joista uhraamatta asialle kahta ajatusta. Mutta aina ainakin yhden.

Vesistöjen ylitys kuuluu kirkkaasti yksinvaeltajan vaarojen top kolmoseen. (Kaksi muuta ovat typeryys ja hypotermia.) Olen oppinut, että tärkeintä ei ole se, mitä liikkuu joen rantojen välissä, vaan se, mitä liikkuu omassa korvavälissä.

Mitä ylityksiin tulee, pelko on ystäväsi. Terveellisin tapa lähestyä asiaa on miettiä vaaroja. Ne tietysti vaihtelevat olosuhteiden mukaan, mutta tässä tavallisimmat:

  • Hukkuminen
  • Loukkaantuminen
  • Hypotermia
  • Varusteiden menettäminen
  • Ajautuminen alavirtaan

Neljä viimemainittua eivät välttämättä ole sen terveellisempiä kuin ensimmäinenkään.

Turvallisinta on pysyä mahdollisimman kuivana. Tehokain tapa siihen on huolellinen reittisuunnitelu, mihin tarvitaan karttaa. Toisaalta käytännön kokemusta ei korvaa mikään. Huolellinen valmistelu paikan päällä saattaa pelastaa ainoan henkesi. Eikä mikään tietenkään voita tervettä varovaisuutta.

Kaikkiin ylityksiin pätee kolme kultaista sääntöä:

  1. ÄLÄ OTA TURHIA RISKEJÄ!
  2. TEE VAIN SE, MITÄ OIKEASTI USKALLAT!
  3. SÄILYTÄ TASAPAINOSI!

Jos et mitään muuta muista vesistöjen ylityksistä, niin muista nämä kolme. Uimareissu voi tappaa, tavalla tai toisella.

Yli vaan!

Useimmat joet on kuitenkin mahdollista ylittää, jopa kahlaamalla. Muuten luonnossa liikkuminen olisi aika rajoitunutta. Jos suunnittelet reitin huolellisesti, joen yli voi monasti kävellä vaivautumatta edes kuivattelemaan sen jälkeen. Jos jalat kastuvatkin, ne kuivuvat pian askelmoottorin lämmössä.

Joskus kuitenkin vastaan tulee joki, josta ei pääsekään niin vain yli. Jotkut esittävät ehdottomia rajoja sille, millaisen virran yli on ”liian vaarallinen” kahlata. Vaara on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos taitosi, kuntosi tai varusteesi ovat riittämättömät, ylitys, joka olisi jollekulle toiselle helppo, voi olla sinulle hengenvaarallinen. Toisaalta joen ylittämättä jättäminen voi sekin olla vaarallista. Jos takaasi lähestyy metsäpalo, on hyvä, jos sinulla on muitakin vaihtoehtoja kuin ovat kärventyminen, hypotermia ja hukkuminen. Pakon edessä on kahlattu jopa rintaan asti nousevien kymmeniä metrejä leveiden jäätikköjokien läpi. Viime kädessä sinä itse päätät, onko yritys liian vaarallinen. Jos epäilet, se on. Kartuttamalla kokemusta hieman helpommissa ylityksissä ja ottamalla oppia muiden kokemuksista voit omalta kohdaltasi nostaa vaarallisen rajaa.

Ei ole mitään ”oikeaa” tapaa kahlata joen yli. Kaikki ylitykset ovat erilaisia, koska joet, ylityspaikat, ylittäjät, taidot, varusteet ja muut olosuhteet vaihtelevat rajusti. Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa. Mutta teit mitä tahansa, jos pääset toiselle puolelle elossa, ehjänä, kamppeinesi ja suhteellisen lämpimänä, voit katsoa ylityksen onnistuneen. Tyylipisteitä ei jaeta.

Kyseessä on siis tärkeä ja vakava asia, johon ei ole patenttiratkaisuja. Olen koonnut tähän artikkelisarjaan yleistä viisautta, niin omasta kuin muidenkin kokemuksista. Monet neuvot ovat keskenään ristiriitaisia – ne sopivat eri tilanteisiin. Terve järki ja kokemus auttavat soveltamaan niitä.

Tässä sarjassa käsitellään seuraavia aiheita:

YLITYS I – Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa (tämä johdanto)
YLITYS II – Fysiikan lait ovat voimassa
YLITYS III – Ennen lähtöä
YLITYS IV – Tiedustelu
YLITYS V – Suunnitelma
YLITYS VI – Päätös
YLITYS VII – Valmistautuminen
YLITYS VIII – Märkä tie
YLITYS IX – Ei mennyt kuin Strömsössä
YLITYS X – Veni, vidi, permeavi (tulin, näin, ylitin)

Keskityn ylityksiin yksin kahlaamalla. Ylitettäessä vesistöjä ryhmänä voidaan käyttää vielä eräitä muita menetelmiä.

Vielä varoituksen sana. Tärkein apuväline turvalliseen ylitykseen on hyvä kartta. Toiseksi tarvitset tervettä järkeä. Hyvänä kolmosena – mutta ennen kaikkia muita – on kokemus, joka karttuu matkan varrella. Näihin artikkeleihin on koottu vain ”hyvä tietää” -tyyppisiä asioita, jotka voivat hyvin olla virheellisiäkin. Maastossa on tosi kyseessä ja olet vastuussa itse itsestäsi.

Kysyttävää tässä vaiheessa?

Ellei, seuraava osa: Fysiikan lait.