Vaellus ja vesi

Vaeltaessa reitin suunnitteluun vaikuttaa yksi asia ylitse muiden: vesi. Sitä pitää olla tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tuntureilla tämä ei yleensä ole ongelma. Seuraavassa muutamia huomioita Ruijan reissuilta.

Tarpeeksi paljon vettä

Kenttäkeittiö
Kenttäkeittiö

Vettä pitää riittää juotavaksi ja ruoanlaittoon. Sitä varten veden on oltava puhdasta. Pidemmillä reissuilla vettä täytyy riittää myös muuhun hygieniaan, kuten pyykkäämiseen.

Kehitin Finnmarkissa rytmin, jossa tein ruokaa, kun löysin sopivan vesipaikan, ja samassa yhteydessä täytin puolen litran termoksen. Illalla, kun tuli aika etsiä leiripaikkaa, täytin litraisen kenttäpullon. Leiripaikan itsensä ei siis tarvinnut olla veden äärellä, riitti että aamulla löytäisi vettä muutaman kilometrin sisään. Toisaalta ruokaa saattoi laittaa paikassa, johon ei saanut telttaa pystyyn.

Ruijassa – ja pohjoisessa Suomessa – yleissääntönä voi pitää, että virtaava vesi yläjuoksulla on juomakelpoista. Kannattaa siis katsoa karttaa: jos ylävirran puolella ei ole asutusta, teitä, peltoja tai ojituksia, vesi on todennäköisesti juomakelpoista. Reitti kannattaa siis valita vesistöjen latva-alueilta, jossa on runsaasti puroja, joiden yläpuolella ei ole kuin tunturinrinne.

Näin yleensä.Voihan olla, että poro on juuri käynyt tarpeillaan vähän ylävirran puolella tai muuta vastaavaa.

Veden hygieniasta on siis pidettävä itsekin huolta.  Pyykit kannattaa pestä pussissa ja kaataa vesi maahan kauas purosta. Lisäaineeton Marseillen saippua on hyvää. Samoin tiskiveden kanssa tulee olla varovainen, ja tarpeensa tietysti tehdä kauas vedestä.

Tarpeeksi vähän vettä

Kahluusaappaat. Huomaa kengännauhat.
Kahluusaappaat. Huomaa kengännauhat.

Vähänkään pidemmällä matkalla syntyy jossain vaiheessa tarve ylittää vesi. Yksinkertaisimmillaan puron yli voi harpata, tai löytää kivikon, jota pitkin pääsee yli. Ylleisemmin kuitenkin pätee, että ellei yli voi kahlata, eikä kukaan ole vaivautunut rakentamaan siltaa, täytyy uida.

Uiminen kylmässä vedessä rosnarinkan kanssa ei ole erityisen houkuttelevaa. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia reitin suunnittelulle. Algoritmi menee suunnilleen näin:

  1. Tunnista keskeiset joet. Jos sitä ei voi kiertää, on mentävä yli.
  2. Etsi potentiaaliset ylityskohdat. Joen koko vaikuttaa tähän. Joistakin ei kerta kaikkiaan voi kahlata yli. Sillat ovat suhteellisen harvinaisia, mutta niitäkin on. Jossain voi olla vene, tai jopa lautturi. Kahlaaminen on yleensä helpompaa ylempänä.
  3. Suunnittele reitti siten, että se kulkee ylityskohtien kautta. Sillat määräsivät esimerkiksi Finnmarkin reitin keskeiset reittipisteet Utsjoen kaupalle, Lakselvaan, Masiin ja Nedrefosshyttanille.

Keskitie

Käytännössä nämä kaksi vaatimusta määrittelevät korkeusalueen, jolla on mielekästä vaeltaa. Jos tullaan liian alas, jokien ylitykset tulevat hankaliksi. Liian ylhäällä taas puroissakaan ei ole vettä.

Laadin myös laajemman artikkelisarjan vesistöjen ylityksistä vaelluksella.